J.R. Ward: Lover Unveiled

Lover Unveiled on Mustan tikarin veljeskunta-sarjan 19. osa 

Mae on 50-vuotias neitsyt. Sahvage on kuolemaa kaipaava palkintosonni. Joten pakkohan sen on olla match made in heaven?

Olin kirjan alkupuolella hämmentynyt. En meinannut muistaa hahmoja, kaikki tuntuivat oudoilta. Vasta kirjan luettuani minulle paljastui että pääparia ei tosiaankaan ole aikaisemmissa osissa näkynyt ollenkaan. Joten ilmankos oli vaikeaa. Toki Wardilla on tapana sijoittaa novelleja/pienoisromaaneja sarjan pääosien välille, enkä ole lukenut niistä ainakaan paria viimeistä. No totuuden nimessä olen tainnut lukea niistä vain yhden.

Kirjan loppu oli... rushed. Olin odottanut tiettyä tapahtumaa koko kirjan ajan ja sitten se olikin vain hätäiset pari riviä. Painoiko deadline (taas?) päälle?

 

*kansikuva sensuroitu*

 

Mutta tärkeintä on tietysti se että... Jason mainittu!

 

J.R. Ward: The Sinner

The Sinner (mainoslinkki) on Mustan tikarin veljeskunta-pääsarjan 18. osa

Kauan siinä kesti mutta viimein sain käsiini pari kirjaa joista tein hankintatoiveen kirjastoon ajat sitten. Jouduin miettimään vieläkö sinne kirjastoon uskaltaa mennä ja pitäisikö laittaa maski. No ei siellä kellään maskia ollut, eikä myöskään bussissa joka ajoi ohi. Itsehän en ole bussiin uskaltanut helmikuun jälkeen. Olen nähnyt tässä koronan aikana Kuopiossa tasan yhden maskinkäyttäjän. Se tosin johtuu siitä että olen pysytellyt lähinnä kotona. No siellä kirjastossa tietysti yksi tyyppi aivasti ja toinen yskiskeli. Oikeesti jos joutuu koko ajan yskimään niin onko kirjasto oikea paikka hengailla tappavan pandemian aikana? Kirjaston kirjat taitavat olla suunnilleen ainut asia mitä ei kotiinkuljetuksella saa. Byäh, maailmassa on virhe! Alkoholiakin saa... kun tilaa ulkomailta.

The Sinnerissä tämän kirjasarjan pääjuoni tulee päätökseen. Se ei tietenkään merkitse sarjan loppumista, ja luulen ettei mikään niin oleellisesti muutu. Joidenkin aikaisempien osien tapaan kirjassa keskitytään liian vähän pääpariin. Minulla löi niin tyhjää monen hahmon kohdalla että ketä nämä oikein ovat, mukaanlukien miespääosan Syn. Sodan loppumisen tapaa on kritisoitu, kuulemma Warden ei osaa kirjoittaa kliimakseja. Mutta minkäs sille voi kun deadline häämöttää ja on ottanut liikaa lautaselleen? Jotkut eivät ole tykänneet siitä että The Sinnerissä seikkailee Langenneet enkelit-sarjan puolelta tuttu demoni Devina.

*kansikuva sensuroitu*

J.R. Ward: The Thief

J.R. Wardin The Thief (mainoslinkki) on Mustan tikarin veljeskunta-sarjan 16. osa

En tiedä missä vaiheessa tämä sarja muuttui niin tylsäksi ja itseään toistavaksi. The Thief on huumeaddiktin ja kissavarkaan "oma" kirja, mutta he ovat siinä vain sivuosassa. Valokeilan varastavat kirjailijan suosikki V ja kirjailijan inhokki Jane. Kuulemma alunperin V:n ja Butchin oli tarkoitus päätyä yhteen, mutta vielä silloin sellaista ei muka voinut kirjoittaa.

Kritisoin monen muun tavoin sitä että tässä universumissa ja todellisuudessa kun sen oikean löytää niin mitään muuta ei enää koskaan halua. Ei näe, ei kuule ei mitään muita. Siksi V:n pettämisjuoni ei istu tähän maailmaan ja vie pohjan kaikilta happily ever after-pareilta. Toisaalta jo Rhagen itsemurhahakuisuus vaimonsa mahouden vuoksi oli jo samaa luokkaa. Ei näin. HEA:n jälkeen kuuluu olla pelkkää sunshine, happiness and rainbows.

Kirjaimellisesti kaikki muut ovat haukkuneet Vitoriaa tylsäksi, mutta itse toivoin että hänen tarinansa olisi jatkunut vielä tulevissakin kirjoissa. Miten niin muka niin itseään täynnä oleva ja varovainen nainen voisi kokea noin yhtäkkisen kohtalon?

Lopussa tuntui (taas?) siltä että deadline on tullut vastaan ja on vaan ollut pakko pistää äkkiä kaikki pakettiin. Toisaalta tässä kirjassa vain luodaan asetelmia tulevia osia varten.

J.R. Ward: Dearest Ivie

Dearest Ivie (mainoslinkki) on pienoisromaani ja Mustan tikarin veljeskunta-sarjan osa 15.5. 

Kirja on ainakin näin aluksi julkaistu vain sähköisenä. Niinpä minäkin jouduin nyt ensimmäisen kerran käyttämään rahaa J.R. Wardin kirjaan, 1.77 puntaa. Voisi kai sanoa että oli jo korkea aikakin "sponsoroida" kyseistä kirjailijaa, kymmenien luettujen kirjojen jälkeen.

Dearest Ivie oli minulle hiukan pettymys. Kumpaakaan päähenkilöistä ei kai ole sarjassa aiemmin mainittu. "Yllättävä" juonenkäänne oli selvää heti alusta lähtien. Mutta kaiken epäuskottavuuden voi tietysti laittaa vampirismin piikkiin.

Mukana oli myös kaksi ensimmäistä lukua ensi kuussa julkaistavasta Mustan tikarin veljeskunta-sarjan 16. osasta The Thief. Aika tylsiä jos minulta kysytään. Alan muuten pelätä että kirjasto ei aio hankkia kyseistä kirjaa. Tein hankintapyynnön ajat sitten eikä kirjaa näy vieläkään varauksissani.

J.R. Ward: Blood Fury

Blood Fury on Mustan tikarin veljeskunta-sarjan sisarsarjan Mustan tikarin perintö osa. Johan tässä menee sekaisin? Näiden "kahden" sarjan kirjat on todellakin syytä lukea ilmestymisjärjestyksessä.

Aristokraattivampyyri Peyton on vielä tämänkin kirjan aikana toivottomasti rakastunut Paradiseen, siksi hänen yhtäkkinen "rakastumisensa" Novoon ei tunnu uskottavalta. No Peytonilta riittää rakkautta monelle naiselle kerrallaan?! Mutta jos jonkun on tarkoitus olla se ainoa oikea niin... onneksi ne löytyy kaikille samasta harjoitusryhmästä.

Kuninkaan asianajaja Saxton puolestaan haikailee vieläkin kipeästi Blayn perään, mutta korvike löytyy tietysti tosi läheltä. Tosirakkauden osuessa kohdalle heterostakin tulee homo sekunnissa.

 

Seuraavaksi julkaistaan ihan pääsarjan puolella The Thief. Eli eräs kissavaras ja joku huumeaddikti-ukko päätynevät viimein yhteen.

J.R. Ward: The Chosen

Tätä kirjaa olin odottanut, viimeinkin Laylan ja Xcorin tarina sai täyttymyksensä. Kirjan alussa oli niin rajuja kohtauksia että en vain voinut olla itkemättä. Mutta sen jälkeen kaikki jotenkin lässähti, ja olin aika tylsistynyt. Pannukakku koko suuri rakkaustarina.

Ja loppu oli hätiköity ja epäuskottava. Yhtäkkiä mielet muuttuu ja ollaan kaikki taas niin onnellisia yhdessä. Tässä taas yksi syy miksen tykkää pakotetuista onnellisista lopuista.

Ja voin sanoa että tämä kaksoisolento-juonikuvio saa minut näkemään punaista. Voi vitsi mitä paskaa, oikeasti. En kestä sitä miten jotkut tyypit tässä sarjassa ovat päässet yli rakkaidensa kuoleman niin nopeasti, noin sekunnissa. "Harmi että kuolit, mutta onneks löysin heti sun kaksoisolennon!"

*kansikuva sensuroitu*

J.R. Ward: Blood Vow

Jostain syystä J.R. Ward päätti alkaa julkaista Mustan tikarin veljeskunnasta toistakin kirjasarjaa, joka on kai suomeksi Mustan tikarin perintö. Blood Vow on tämän sivusarjan toinen osa.

Kirjan pääosissa ovat veljesten koulutusohjelmassa oleva yksinäinen susi Axe ja isältään salaa yliopistolla opiskeleva aristokraattityttö Elise. Tämän parin onnen tielle osuneet esteet tuntuivat hiukan teennäisiltä, ikään kuin kaikki parhaat paukut olisi jo aiemmin käytetty.

Minua ei valitettavasti edelleenkään kiinnostanut tippaakaan Rhagen ja Maryn ja Bittyn adoptiosotkut. Tuo juonikuvio on tuntunut jo liian epäuskottavalta ja aivan liian sentimentaaliselta. Rajansa kaikella.

No, 480-sivuinen englanninkielinen kirja tuli silti luettua neljässä päivässä.

*kansikuva sensuroitu

J.R. Ward: Verisuudelma

Miksi Mustan tikarin veljeskunta-kirjasarjasta piti tehdä toinenkin sarja? Tämän Mustan tikarin perintö-sarjan aloittaa Verisuudelma. Aivan yhtä hyvin se olisi voinut olla osa tuota alkuperäistäkin sarjaa.

Kirjan pääosissa ovat Paradise, Butch ja Marissa. Kaikki siis alkuperäisen sarjan puolelta tuttuja hahmoja.

Jotenkin keinotekoista tämä meininki. Ainoa ero "normaaliin" oli että kirja oli lyhyempi, ja loppu tuntui todella hätäiseltä.

*kansikuva sensuroitu* 

Tämä on kirjastosta lainaamistani kesäkirjoista ainut jonka olen saanut luettua. No ne muut ovatkin hirveitä tiiliskiviä. Luin Verisuudelman lähes kokonaan pelkästään bussissa ja bussia odottaessa, ja jopa puiston penkillä. Vain 20 viimeistä sivua luin kotona.

J.R. Ward: The Beast

The Beast on 14. osa Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa

Tylsääkin tylsempää. Tylsistyin heti alusta asti, ja minun piti pakottaa itseäni eteenpäin kirjassa. Kun oli täysin selvää ettei the beast voi kuolla, varsinkaan heti The Beast-nimisen kirjan alussa. Mustan tikarin veljeskunta-sarjassa kukaan tärkeä ei koskaan oikeasti kuole (paitsi Wellsie ja Selena).

Mary oli hitto soikoon lempihahmoni koko sarjassa, mutta silti minua ei vain kiinnostanut tippaakaaan Maryn ja Rhagen adoptio-kuviot. Toki olihan se ihan söpöä (ja täysin epäuskottavaa) että mies haluaa lasta niin kovasti että on valmis tappamaan itsensä koska vaimo on maho.

Mutta ehkäpä vika eli tylsyys on minussa eikä kirjassa.

*kansikuva sensuroitu*

J.R. Ward: Varjot

HUOM! Tämä kirjoitus sisältää ison juonipaljastuksen

Varjot on Mustan tikarin veljeskunta-kirjasarjan 13. osa

"Be careful what you wish for. It might come true."

Olen pitkään ollut sitä mieltä että kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa on ihan liian vähän onnettomia loppuja. Mustan tikarin veljeskunta-sarjassakin ylionnelliset loput ärsyttivät erityisesti silloin, kun Jane "kuoli" mutta palasikin sitten kummituksena elämään normaalisti meidän maailmaamme.

Luulin ettei tässä sarjassa kumpikaan kirjan pääparista voisi koskaan oikeasti kuolla, vaan loppu olisi aina onnellinen. Siksipä en tämänkään kirjan aikana hetkeäkään ajatellut että Selena oikeasti kuolisi. Olin varma että jokin parannus tai keino löytyy viime hetkellä. Tai että Selena viimeistään palaa kuolleista jotenkin.

Siksipä iskikin epäusko siinä vaiheessa kun Selenan ruumiista poltettin. Että eikö se sieltä enää nousekaan? Itkin moneen otteeseen, J.R. Wardin kirjoitustyyli vain iskee minuun. Pahinta on tietysti se että pystyin samaistumaan Selenan tilanteeseen.

Monet sarjan fanit ovat olleet todella pettyneitä tämän kirjan loppuun. Kuulemma Selena kuoli siksi koska Wardin koira jouduttiin lopettamaan, ja hän halusi kanavoida sitä tuskaa. Tästä kirjasta ei päästäkään yli kovin helposti.

*kansikuva sensuroitu* 

En edes tiedä mistä eli kenestä seuraava osa kertoo, ja milloin se ilmestyy. Jaahas, The Beast julkaistaan huhtikuussa 2016. Ihmettelinkin miksi Rhage oli Varjoissa niin isossa roolissa, ja että mikä häntä oikein vaivaa.

J.R. Ward: Kuolematon

Kuolematon on Langenneet enkelit-sarjan viimeinen osa

J.R. Wardin kirjoittamista kirjoista voi olla montaa mieltä, mutta minua ne ovat onnistuneet aina viihdyttämään. En aluksi tykännyt Langenneet enkelit-sarjasta koska se tapahtuu samassa maailmassa ja todellisuudessa kuin Mustan tikarin veljeskunta. Ja siitä sarjastahan minä pidän niin paljon että olen useasti jopa harkinnut niiden kirjojen ostamista omiksi.

Kuolematon on taas yksi niistä kirjoista jonka en olisi halunnut päättyvän koskaan. Eli näin Langenneet enkelit-sarjan lopussa voin vain todeta että sekin kasvoi kiinni minuun. Enpä olisi voinut uskoa että olisin surullinen sen loppumisesta.

*kansikuva sensuroitu*