maanantai 31. elokuuta 2015

Terveyskeittokirja

Syövän ehkäisemiseen ravinnolla keskittyvä Terveyskeittokirja on tavallaan jatko-osa aiemmin lukemalleni kirjalle Ruokavalio ja syöpä. Molempien kirjoittajia ovat kanadalaiset syöpätutkijat Richard Beliveau ja Denis Gingras.

Mitä sitten kannattaa syödä jos haluaa yrittää ehkäistä syöpää? Riippuu keneltä kysyy. Tässä kirjassa ollaan sitä mieltä että esimerkiksi kalat ja appelsiinimehu kuuluvat terveelliseen ruokavalioon. Sen sijaan ranskalaisen syöpälääkärin kirjassa Syötkö riskiruokaa? kerrotaan että kalat ovat täynnä ympäristömyrkkyjä, ja appelsiinimehu lisää ihosyövän riskiä.

Terveyskeittokirjassa vannotaan kasvispainoitteisen ruokavalion nimeen. Kasviksista terveellisimpien joukossa ovat erilaiset kaalit, sipulit ja tomaatti.

Vaikka asiasta sivumennen mainitaankin niin tarpeeksi huomiota ei anneta sokerin ja hiilihydraattien vaikutuksesta syöpiin. Korkean insuliinipitoisuuden sanotaan lisäävän syöpään sairastumisen vaaraa. Ja mikäs insuliinipitoisuutta nostaakaan? Hiilihydraatit.

Se arveluttaa että kirjassa soijaa pidetään terveellisenä. Se onneksi mainitaan ettei soija sovi ainakaan rintasyövän jo sairastaneille. Ja eiköhän tuo sovellu muihinkin estrogeeniriippuvaisiin sairauksiin kuten endometrioosiin.

Kirjassa mainitaan myös se että maito estää suklaan terveysvaikutukset. Suklaa kannattaa siis syödä maidottomana, ja tietysti mahdollisimman tummana.

Yllättävää kyllä kirjan reseptiosiossa on kokeilemisen arvoisilta vaikuttavia ruokaohjeita.

lauantai 22. elokuuta 2015

Eläimet yhteiskunnassa

Kirja Eläimet yhteiskunnassa on lähinnä pelkkää vegaanipropagandaa. Uskottavuus menee viimeistään siinä vaiheessa kun väitetään että tyydyttyneet rasvat ja liha aiheuttavat tyypin 2 diabetesta ja sydäntauteja.

Yksi poikkeus kirjassa oli. Harry Harlowia käsittelevä luku sai minut kirjaimellisesti itkemään. Jo aikaisemminkaan mikään ei ole ollut oksettavampaa kuin lukion psykologian kirjassa oleva kuva keinoemoon tarrautuvasta apinanpoikasesta, mutta enpä tiennyt koko totuutta näistä hirveistä eläinkokeista. Jos pystyisin menisin sylkemään ja tanssimaan tämän ihmisen haudalle.


maanantai 17. elokuuta 2015

J.R. Ward: Kuolematon

Kuolematon on Langenneet enkelit-sarjan viimeinen osa

J.R. Wardin kirjoittamista kirjoista voi olla montaa mieltä, mutta minua ne ovat onnistuneet aina viihdyttämään. En aluksi tykännyt Langenneet enkelit-sarjasta koska se tapahtuu samassa maailmassa ja todellisuudessa kuin Mustan tikarin veljeskunta. Ja siitä sarjastahan minä pidän niin paljon että olen useasti jopa harkinnut niiden kirjojen ostamista omiksi.

Kuolematon on taas yksi niistä kirjoista jonka en olisi halunnut päättyvän koskaan. Eli näin Langenneet enkelit-sarjan lopussa voin vain todeta että sekin kasvoi kiinni minuun. Enpä olisi voinut uskoa että olisin surullinen sen loppumisesta.

*kansikuva sensuroitu*

torstai 13. elokuuta 2015

Danielle Steel: Kesän loppu

Olen lukenut vain muutaman Danielle Steelen kirjan vaikka olen niistä jokaisesta tykännyt paljonkin. Joskus nuorena luin Kesän lopun kai parikin kertaa ja halusin nyt tänä kesänä testata onko vanha taika vielä tallella. Ja kyllähän se oli, vaikka romanttiset tarinat eivät enää nykyään yleensä jaksa minua kiinnostaa.

Lapsena tai siis nuorena luin lähes kaikki Catherine Cooksonin kirjat. Vieläkin on yksi tai kaksi hänen kirjaansa hyllyssä joita en ole koskaan lukenut. Monta kertaa olen yrittänyt mutta en ole päässyt alkua pidemmälle.

Kesän loppu kertoo yltäkylläistä elämää viettävästä hienostorouva Deannasta. Yksin vietetty kesä muuttaa hänen tyhjän ja valheellisen elämänsä suunnan.

tiistai 11. elokuuta 2015

Stephen King: Finders Keepers

Finders Keepers on "jatko-osa" Stephen Kingin kirjalle Mr Mercedes. Pääosissa eivät ole samat henkilöt kuin trilogian (kolmas osa on kuulemma tulossa) ensimmäisessä osassa. Toinen Mr Mercedeksen päähenkilöistä tekee ensiesiintymisensä noin kirjan puolivälissä. Ja siinäkin vaiheessa jouduin muistelemaan että voisikohan tämä olla se sama tyyppi kuin siinä aiemmassa kirjassa.

Morris Bellamy tappaa kuuluisan kirjailijan ja varastaa tämän muistikirjat. Morris ehtii piilottaa muistikirjat ennen kuin joutuu vankilaan. Vuosikymmeniä myöhemmin poika nimeltä Pete Saubers löytää muistikirjat sattumalta. Valitettavasti samaan aikaan Morris pääsee ehdonalaiseen, ja hänellä on vain yksi asia mielessään: Muistikirjat joita hän ei ole vieläkään saanut lukea.

En tykännyt Mr Mercedeksestä joten odotusarvo tämän kirjan suhteen ei ollut korkealla. Eikä tämä todellakaan mikään Kingin mestariteos ollut. Silti vaikka kirja suhteellisen tylsä olikin niin luin sen nopeasti loppuun.


Sen sijaan odotan innolla jo tänä vuonna julkaistavaa Kingin novellikokoelmaa Bazaar of Bad Dreams.

torstai 6. elokuuta 2015

John Timbrell: Myrkkyjen paradoksi

Jotenkin tästä kirjasta jäi myrkkyjä vähättelevä kuva. "Joo, kyllähän ne jotkut myrkyt on vaarallisia mutta ei pieni määrä tee mitään pahaa". Just joo ja lehmät lentää. Ei se mitään että pieniä määriä myrkkyjä on ilmassa, juomavedessä ja ruuassa.

Netissä väitetään endometrioosi-lähteissä että dioksiinit ovat estrogeenisia ja endometrioosia pahentavia. Näin sanoo tutkimuksiin pohjautuen esimerkiksi maailman endometrioosijärjestö. Tässä kirjassa kuitenkin väitetään että dioksiini on antiestrogeeninen. No sittenhän endometrioosia sairastavien kannattaa alkaa ottaa dioksiini-kylpyjä? Kaikki keinot käyttöön kun taistellaan estrogeeniä vastaan!

Kirjan tätä lausetta en ymmärrä: Dioksiinilla on melkoinen antiestrogeeninen eli estrogeenin vaikutusta estävä vaikutus, mutta Seveson onnettomuuden jälkeen todettiin, että rintasyövän ilmaantuvuus väheni. Miksi lausessa on sana mutta? Jos jokin vähentää estrogeeniä niin se vähentää automaattisesti myös rintasyöpää (ja endometrioosia). Toisaalla kirjassa todetaan että dioksiini vähentää rintasyövän lisäksi myös toista estrogeeniriippuvaista syöpää eli kohtusyöpää. Eli pitäisipä tosiaan ruveta herkuttelemaan dioksiinilla. Dioksiinia on mm. autojen pakokaasuissa ja kloorivalkaistuissa papereissa. Ja minä kun ostin ihan turhaan kloorittomia Pirkka-vessapapereita?

Kirjassa mainitaan Suomi arseenia käsittelevässä luvussa, eikä positiivisessa mielessä.


lauantai 1. elokuuta 2015

Ken McClure: Luovuttaja & Taudinkantaja

Jee, uusi lääkäridekkareiden kirjoittaja! Se oli ensiajatukseni kun kirjaston nettisivut ehdottivat minulle Ken McCluren kirjoja. Mutta eipä hänen kirjojaan ole julkaistu suomeksi kuin kaksi kappaletta.

Luovuttaja alkoi kiinnostavasti, mutta sitten se muuttui puuduttavan tylsäksi. Tuntui kuin olisin lukenut kirjanpitäjän kirjoittamaa kirjaa kirjanpitäjästä. Jotenkin kankeaa ja lapsellista tekstiä. Loppupuolella kirja muuttui kuitenkin niin jännittäväksi ettei sitä olisi halunnut laskea käsistään.


Taudinkantaja on pelottavan totuudenmukainen kirja. Se kertoo ebolamaisen verenvuotokuume-viruksen leviämisestä Iso-Britanniassa. Luin kirjan noin vuorokaudessa joten kaipa se oli tarpeeksi jännittävä.

Taudinkantajassa ärsytti suunnattomasti yksi kohtaus. Päähenkilö käy ilman suojavarusteita makaamaan verenvuotokuumeeseen kuolemassa olevan potilaan viereen eikä saa tartuntaa?! Eikä edes pelkää saavansa tai saanensa sitä tuossa tilanteessa? Mutta kyllä päähenkilöä pelottaa älyttömästi että saa tartunnan kun tekee täysissä suojavarusteissa (ja vain osittaisen) ruumiinavauksen verenvuotokuumeeseen kuolleelle. Ei mitään logiikkaa.