Tätä kirjaa olin odottanut, viimeinkin Laylan ja Xcorin tarina sai täyttymyksensä. Kirjan alussa oli niin rajuja kohtauksia että en vain voinut olla itkemättä. Mutta sen jälkeen kaikki jotenkin lässähti, ja olin aika tylsistynyt. Pannukakku koko suuri rakkaustarina.
Ja loppu oli hätiköity ja epäuskottava. Yhtäkkiä mielet muuttuu ja ollaan kaikki taas niin onnellisia yhdessä. Tässä taas yksi syy miksen tykkää pakotetuista onnellisista lopuista.
Ja voin sanoa että tämä kaksoisolento-juonikuvio saa minut näkemään punaista. Voi vitsi mitä paskaa, oikeasti. En kestä sitä miten jotkut tyypit tässä sarjassa ovat päässet yli rakkaidensa kuoleman niin nopeasti, noin sekunnissa. "Harmi että kuolit, mutta onneks löysin heti sun kaksoisolennon!"
*kansikuva sensuroitu*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti