maanantai 4. maaliskuuta 2024

Matthew Perry: Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu

"Olin niin täynnä paskaa, että meinasin kuolla."

Matthew Perryn omaelämäkerta Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu kertoo surullisen tarinan surullisesta miehestä.

Matthew Perry oli narsisti, narkomaani ja naistenitkettäjä. Juu, omasta mielestään hän oli naistennaurattaja, mutta oikeasti hän oli itseään täynnä olevan misogyyni. Hänen suhtautumisensa naisiin on oksettavaa luettavaa. Suoraan sanottuna en ymmärrä naisia jotka antavat tälle kirjalle viisi tähteä.

Ihminen joka halusi vain yhtä asiaa: tulla kuuluisaksi, ja kuvitteli että kuuluisuus korjaa kaikki hänen ongelmansa.

Miljoonia käytetty päihteisiin ja vieroitushoitoihin. Olisi ne rahat voinut kai paremminkin käyttää.

Tuskinpa Frendien näyttelijät tulevat koskaan kertomaan millaista oikeasti oli tehdä töitä tämän omasta mielestään komedianeron kanssa kymmenen vuotta. Olisi kiinnostavaa kuulla varsinkin Jennifer Anistonin puoli tarinasta. Häneen Perry oli ihastunut, vastakaikua saamatta.

Jos vielä olet Frendien, Chandler Bingin tai Matthew Perryn fani, en todellakaan suosittele lukemaan tätä omaelämäkertaa. Monille tämä kirja on pilannut em. asiat. En minäkään silloin Frendejä katsoessani tiennyt mitään Perryn päihdeongelmista. Mitä nyt ihmettelin hänen joskus pöhöttynyttä ja jopa hikistä olemustaan.

Mitähän Matthew Perrystä olisi tullut jos hänestä ei olisi tullut rikas ja kuuluisa? Olisi pitänyt hankkia ne huumeet vähän eri tavalla, eikä olisi ollut rahaa kalliisiin vieroitushoitoihin.

 


Matthew Perry otti ketamiinia, meni poreammeeseen ja kuoli lokakuussa 2023. Olisiko hän kuollut siihen ketamiinimäärään ilman veteen menoakin? Ketamiini kun kuulemma on nukutusaine. Ei ole varmaan kovin hyvä idea ottaa sitä ja mennä veteen.

Aina sanotaan ettei kuolleista saa puhua pahaa. Olisin luultavasti kirjoittanut hänestä vielä pahemmin jos hän olisi vielä elossa, nyt yritin vähän hillitä itseäni. Mutta tietysti pelkään että hän tämän kirjoituksen vuoksi tulee kummittelemaan minulle.

Kirja itsessään kiinnosti itseäni sen kuuluisan (pun intended) auto-onnettomuuden tavoin, en pystynyt kääntämään katsettani pois, ja luin sen parissa päivässä.

Minulla on tapana aina saatuani luettua kirjan loppuun mennä lukemaan sen arvosteluja Goodreadsiin, ja erityisesti niitä yhden tähden arvosteluja.

Antaisinko siis tälle kirjalle vain yhden tähden? En antaisi. Kuten jotkut ovat sanoneet, tässä pitäisi arvostella itse kirjaa, eikä sen kirjoittajaa tai hänen elämäänsä tai elämänvalintojaan. Kuten monet lukijat ovat todenneet kirja on hiukan vaikeaselkoinen koska siinä hypitään eri ajanjaksoissa. Kronologinen järjestys olisi ollut parempi. Mutta muuten tämä makaaberi sosiaaliporno saisi minulta 3-4 tähteä viidestä.

Ja joo, lisäsin tämän kirjan kirjaston varauslistalleni vasta Perryn kuoleman jälkeen. Kiinnosti se minua kyllä aikaisemminkin, muttei tarpeeksi.

perjantai 9. helmikuuta 2024

Amanda Reynolds: Liikaa valheita

Amanda Reynoldsin psykologinen trilleri Liikaa valheita (Lying To You) on täysin turha kirja.

Juonikuvaus: Kymmenen vuotta sitten jotain kamalaa tapahtui teinityttö Jessin ja hänen miespuolisen opettajansa välillä. Opettaja joutui hetkeksi vankilaan. Ja nyt Jess joutuu palaamaan entiseen kotikyläänsä järjestämään äitinsä hautajaisia. Vanhat kaunat istuvat syvällä, ja mitä silloin tanssiaisiltana oikeasti tapahtui?

Kerrontatyyli on tylsääkin tylsempi. 95% on täysin turhaa kuvailua asioista jotka eivät kiinnosta ketään. Kuten vaikka siitä kun päähenkilö siivoaa kuolleen äitinsä törkyistä mökkiä. Vain pieni osa tekstistä on sellaista joka oikeasti kuljettaa juonta eteenpäin. 

Mitään jännitystä tai juonenkäännettä tässä kirjassa ei missään vaiheessa ole. Ei mitään yllättäviä paljastuksia. Ei mitään mikä tekisi tästä trillerin.

 



Vasta luettuani kirjan loppuun tarkistin että olenko lukenut jotain Amanda Reynoldsilta aikaisemminkin. Että miksi tartuin juuri tähän kirjaan? Ja kyllä, tammikuussa 2023 luin Reynoldsin kirjan Liian lähellä, ja taisin tykätä siitä enemmän kuin tästä. Tästä kirjasta on muuten tehty näköjään tv-sarja, se löytyy Viaplaystä nimellä Close To Me.

Harva psykologisia jännäreitä kirjoittava osaa oikeasti kirjoittaa mukaansatempaavasti. Suurin osa keskittyy liikaa tylsän arjen kuvaukseen, mikä ei mielestäni jännäreihin kuulu.

keskiviikko 27. joulukuuta 2023

Freida McFadden: Eristysvanki

Nuori yksinhuoltajaäiti Brooke muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa ja aloittaa uuden työn läheisessä vankilassa. Hän on jättänyt kertomatta työnantajalleen että hänen lukioaikainen poikaystävänsä on yksi vangeista. Ja että Brooke itse oli avainasemassa Shanen sinne passittamisessa.

Freida McFaddenin psykologinen jännäri Eristysvanki oli sopivaa luettavaa joulun pyhien ajaksi. Kirja pitää hyvin otteessaan ja en malttanut odottaa pääseväni lukemaan lisää.

Sitä saattaa luulla tietävänsä heti alussa kuka on syyllinen, mutta Eristysvanki ei petä vaan käänteitä ja yllätyksiä riittää loppuun asti.

Yksi asia loppupuolella oli mielestäni aivan liian epäuskottava, lienee parempi jättää paljastamatta mikä. Kuten myös yleensäkin ärsytti se miten toisteltiin että kymmenen vuotta on niiiin pitkä aika että kaikki unohtuu. Ei se ole.

 



keskiviikko 13. joulukuuta 2023

Catherine Cookson: Naisten talo

Olen lukenut viime aikoina kolme Catherine Cooksonin kirjaa, ja kaikissa niissä on ollut insestiä tai pedofiliaa tai molempia. Tämän otannan perusteella on pakko esittää itselleen kysymys oliko niin kaikissa Cooksonin kirjoissa? En muista.

Naisten talossa (The House of Women) saman katon alla asuu monta sukupolvea naisia. Talon elämä mullistuu kun perheen nuorin, 16-vuotias Peggy tulee raskaaksi ja pakotetaan menemään naimisiin lapsensa isän kanssa.

Kirjaa lukiessa herää myös kysymys siitä miten vanhana Englannissa oikein saa mennä naimisiin. Koska tokihan 15-vuotias tyttö pelastuu isänsä insestiltä ja pedofilialta menemällä naimisiin itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Se on kuulkaas tosirakkautta, ja ensisilmäyksellä.