lauantai 19. toukokuuta 2018

Ossi Nyman: Röyhkeys

Ossi Nyman kertoo kohua herättäneessä esikoisromaanissaan Röyhkeys itsestään eli elämäntapatyöttömästä, joka käy Bruce Springsteenin keikalla, työvoimakoulutuksessa ja kirjoittajakoulussa.

Ihmettelen miten tämä kirja on ylittänyt julkaisukynnyksen. Ja eniten ihmettelen ihmisten halua kirjoittaa kirjoja itsestään ja omasta tylsästä elämästään. Voisinhan minäkin kirjoittaa työttömän elämästäni ja musiikkimaustani, mutta ei sellaisen lukeminen kiinnostaisi edes minua.


torstai 3. toukokuuta 2018

Tuomas Vimma: Vasen ranta

Vasen ranta on varsinkin alkupuolellaan todella tylsä kirja, taistelin sen kanssa kuukausikaupalla että jaksoin lukea. Pariisissa tapahtuu terrori-isku, ja tapahtumien keskiössä ovat pariisilainen valokuvaaja Maxime ja suomalainen Katariina.

Hetkittäin sanoilla kikkaillaan niin että sanoma meinaa jo jäädä epäselväksi. Tämä kirja on myös tyyppiesimerkki mieskirjailijan harjoittamasta miehisestä katseesta. Kirjan lopun on kai tarkoitus olla shokeeraava ja onneton, mutta minä olen tietysti eri mieltä.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Jeffrey Archer: Isän synnit

Isän synnit on Clifton-kronikan toinen osa, siis jatkoa kirjalle Vain aika näyttää.

Isän synnit on edeltäjäänsä mielenkiintoisempi ja jopa jännittävämpi kirja. En tosin mennyt niihin lankoihin joita kirjoittaja yritti virittää. Varoituksen sana, kirja loppui törkeästi täysin kesken. Näköjään sarjan seuraavakin osa Vaietut salaisuudet on jo julkaistu suomeksi.

En ymmärrä Emman motiivia, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa naimisiin veljensä kanssa? Luulisi että maailmassa olisi muitakin miehiä. Tulevien lasten kannalta paljon terveellisempiä miehiä.

Miksi tarinan pahis on Hugo, kun se oikeasti on Maisie? Sama juttu kuin Titanicissa: Unohdetaan kätevästi se tosiasia että kihlattuaan pettävä ihminen ei ole koskaan tarinan sankari.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Ann-Mari Leinonen: Sentillä rakkautta - liattu

Todella ahdistava ja surullinen kirja itsetuhoa tekevästä naisesta. Sentillä rakkautta on omaelämäkerrallinen tarina raiskatusta naisesta joka tekee jatkuvasti vääriä päätöksiä elämässään ja menettää siksi myös fyysisen terveytensä.

Kirjoittajan mielestä hänen intiimejä henkilökohtaisia asioitaan ei saa kertoa kenellekään, mutta julkaisee silti tämän pornopaljastuskirjan. En ihan ymmärrä tätä logiikkaa.

Ja en myöskään ymmärrä "yhyy, näytän niin rumalta silmälaseissa että käytän piilolinssejä näön menettämisen uhallakin"-asennetta jonka luulisi jääneen jo viimeistään sinne yläasteelle.

Eniten ihmetyttää se miksi raiskauksen uhrilla tai yhdellekään hänen läheisellään ei missään vaiheessa käy mielessäkään rikoksesta ilmoittaminen poliisille.