Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen

Elinor Cleghornin kirja Sairas ja viallinen - Naiset lääketieteen historiassa on minulle henkilökohtainen opus erityisesti luulosairauteni eli endometrioosin vuoksi.

Sairas ja viallinen kertoo siitä siitä kuinka naiset ovat kärsineet lääketieteen historiassa - ja kärsivät yhä.

Vaikka lääketieteessä on tultu paljon eteenpäin vieläkin on aivan liikaa tehtävää. Tänäkin päivänä suuri osa lääkäreistä ei usko naisten kipuja. Osa jopa luulee että naisten kivut johtuvat vaikkapa masennuksesta tai ahdistuksesta, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kun tarpeeksi koskee niin henkinenkin terveys kärsii. 

Endometrioosi mainitaan kirjassa useamman kerran. Tuntuu uskomattomalta ettei endometrioosista tiedetä ja tajuta vieläkään yhtään mitään. Sitä ei osata diagnisoida, hoitaa, parantaa eikä ennaltaehkäistä. Kaikki se paska misinformaatio mitä lääkärit päästelevät suistaan vielä vuonna 2026 tekee vihaiseksi ja surulliseksi. Niin paljon turhaa kärsimystä maailmassa.

Doris Lessing: Kissoista

Kategoria: Lukematta paskaa

Nobel-voittaja Doris Lessingin kirjaa Kissoista (mainoslinkki) kaiketi markkinoidaan sopivana kissojen ystäville, mutta sitä se ei ole. Kirjojen jättäminen kesken on minulla todella harvinaista, mutta tämän kohdalla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Jo ensimmäisillä sivuilla Doris kertoo miten hän ampui kissan, ja miten hänen perheensä harrasti systemaattista kissojen tappamista. 

Kirjan loppuun asti lukeneet ovat kertoneet että Doris kaiketi koki olevansa kissojen ystävä, mutta sitä hän ei ollut. Kissojen ja kissanpentujen tappaminen, ja kissojen steriloinnin vastustaminen tekivät hänestä kissojen kiduttajan. 

Tiedän että ajat olivat ennen erilaiset. Tiedän että oma mummoni hukutti kissanpentuja. Mutta en silti pysty tai halua lukea tästä aiheesta. 

Kirjaimellisesti oksettava teos. 

 

 

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Onko Margaret Mitchellin klassikkoromaani Tuulen viemää (mainoslinkki) "rakkauskirje rasismille ja orjuudelle"? 

Katsoin pääsiäisenä 2025 suosikkielokuvani Tuulen viemää, ja sen jälkeen iski ajatus lukea kirja uudelleen. En muista montako kertaa olen sen aiemmin lukenut.

Scarlett O'Hara on Etelän kaunotar, jonka turvatun elämän Yhdysvaltojen sisällissota mullistaa. Scarlett on itsekäs ja kovasydäminen nainen, joku voisi kuvailla häntä julmaksikin. 16-vuotiaan Scarlettin elämä hajoaa palasiksi, kun hänen rakastamansa mies Ashley menee naimisiin serkkunsa Melanien kanssa. Kostoksi tästä Scarlett nai Melanien veljen Charlesin.

Nykylukijat pitävät Tuulen viemän kuvauksia rasismista hirveinä. Itse en ymmärrä sitä miksi muka pitäisi valehdella ja lakaista historiaa maton alle. Pahempaa olisi jos leikittäisiin että tiettyjä asioita ei koskaan tapahtunut. Sitähän harrastetaan nykyään ahkerasti esimerkiksi koronarokotusten suhteen. 

 

 

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Otin Miranda Cowley Hellerin kirjan Paperipalatsi (mainoslinkki) kirjaston ilmaishyllystä sillä ajatuksella että antaisin sen luettavaksi äidilleni. Onneksi menin heti Goodreadsiin lukemaan tämän kirjan arvosteluja. Ne kertoivat että Paperipalatsi on täynnä lasten raiskaamista ja insestiä.

Ellellä on komea brittiläinen aviomies Peter ja kolme lasta. Silti hän haikailee nuoruudenrakkautensa Jonaksen perään. Kumman hän valitsee? Varmasti väärän.

Elle rupesi tosissaan kuvottamaan minua kissavihansa takia. Erityisesti valkoiset kissat kuvottavat häntä. No, Elle, sinä kuvotat minua. Tuon kissavihan vuoksi toivoin että Ellelle kävisi pahasti. Se oli tietysti turha toivo.

Kuinka monta samanlaista kirjaa olen lukenut viime aikoina? Sellaista jossa pettävä nainen arpoo kahden miehen välillä? Mitä jos sukupuoliroolit olisivat toisin päin? Tulisiko kirjalle yhtä paljon ylistystä?