Sebastian Fitzek: Saattaja

Sebastian Fitzekin Saattajan (mainoslinkki) mukaan maailmassa on vain yhdenlaisia miehiä: hirviöitä jotka haluavat kiduttaa naisia pitkän kaavan mukaan. Mitä hyvää tässä kirjassa saattaisikin olla peittyy kamalan kidutuksen ja väkivallan alle.

Karlan tielle osuu vain väkivaltaisia miehiä. Hän soittaa vahingossa saattaja-palveluun, jonka tarkoituksena on auttaa naisia turvallisesti kotiin. En tiedä ymmärränkö tämän oikein: puhelimeen puhumisen on tarkoitus suojella väkivallalta? Saattaja-palvelussa Karlalle vastaa Jules, jolla on menneisyydessään traumoja. Karla väittää että mies joka uhkaa hänen henkeään tappaa seuraavaksi Julesin. Ovatko he molemmat oikeasti vaarassa? 

Kirjan etukannen mukaan tästä on tehty elokuvakin (The Calendar Killer) Primeen. Onko se yhtä väkivaltainen, ja hekumoiko naisiin kohdistuvalla väkivallalla?

 

 

Olen lukennut useampiakin Fitzekin kirjoja, mutta Saattajan väkivallan jälkeen tuntuu siltä että kiitti mulle riitti.

 

Leonie Swann: Murha laitumella

Sain tietää Leonie Swannin kirjasta Murha laitumella (mainoslinkki) kirjapelistä Tiny Bookshop. Olin auttamattomasti myöhässä, koska tähän lammasdekkariin perustuva elokuva Lammasetsivät (The Sheep Detectives) oli juuri keväällä elokuvateattereissa. Monen mielestä elokuva on parempi kuin kirja. Miten näin on päässyt käymään?

Irlannin Glennkillissä lammaspaimen George löytyy murhattuna, lapio lävitseen lyötynä. Hänen lampaansa ottavat tehtäväkseen selvittää paimenensa murhan.

Voiko eläinten näkökulmasta kerrottu kirja olla hyvä ja viihdyttävä? Oli tämä mielestäni parempi kuin Soturikissojen aloitusosa Villiin luontoon. 

Lopussa on hauska kohtaus, kun lampaat osallistuvat lampaiden kykykilpailuun esittämällä näytelmän paimenensa murhasta, saadakseen typerät ihmiset tajuamaan kuka murhan teki. Olen vähän yllättynyt siitä että tuota kohtausta ei ilmeisesti otettu mukaan elokuvaan. 

Elokuvassa on muutenkin paljon isoja muutoksia kirjaan verrattuna. Haluan todella nähdä tuon elokuvan, toivottavasti se tulee kirjastoon. Luulin että voisin tehdä siitä hankintatoiveen, mutta valitettavasti "Elokuvatallenteista ei voi tehdä hankintatoiveita lainausoikeudellisista syistä." Niisk. 

Kuvan alla juonipaljastus. 

 

 

Varo juonipaljastusta! 

 

 

Kirjan loppu oli todellinen pettymys ja antikliimaksi. Georgea ei murhattukaan, eivätkä lampaat edes onnistuneet selvittämään murhaa.

Tälle kirjalle on olemassa jatko-osia. Toisessa osassa Ihmissutta ken pelkäisi lampaat toteuttavat Georgen unelman ja pääsevät Eurooppaan. 

 

Erin Hunter: Soturikissat - Villiin luontoon

Soturikissat-sarjat ovat erittäin suosittuja lastenkirjoja. Kissojen ystävänä halusin kokeilla yhden lukemista, vaikka arvasinkin etteivät nämä ole minun juttuni.

Villiin luontoon (mainoslinkki) on ensimmäisen Soturikissat-sarjan ensimmäinen osa. 

Minulle, ns. aikuiselle, tässä kirjassa on liikaa väkivaltaa. Kissat eivät pelkästään tapa saaliita syödäkseen, vaan ne tappavat myös toisia kissoja.

Olin hyvin lähellä lopettaa tämän kirjan lukemisen kesken. Se ei vaan jaksanut kiinnostaa minua, ja pidin sitä tylsänä. Hahmoja eli kissoja on liikaa että niitä muistaisi.

Fantasia ei muutenkaan ole minun genreni, joten olen ehkä jäävi arvostelemaan tätä.

En aio lukea enempää Soturikissoja. 

 

 

Chris Carter: Krusifiksitappaja

Chris Carterin esikoisteos Krusifiksitappaja (mainoslinkki) on trillerisarjan ensimmäinen osa.

Robert Hunter on menneisyytensä traumatisoima LAPD:n murhaetsivä, joka saa uudeksi työparikseen Carlos Garcian.

Krusifiksitappaja on teloitettu. Miksi sitten alkaa ilmestyä ruumiita hänen merkillään varustettuna? Ei kai vain väärää miestä tuomittu? 

Kirja oli jännittävä ja viihdyttävä, ja piti minut otteessaan. Aion lukea sarjan seuraavatkin osat.

Mutta varoituksen sana: Krusifiksitappaja sisältää paljon väkivaltaa ja gorea, jopa oksettavuuteen asti.