Ruth Ware: Nainen huoneessa 11

Taas yksi nainen jossakin. Haluan niin kirjoittaa kirjan nimeltä Nainen avaruudessa. Suljetun huoneen mysteeri avaruusaluksella tai avaruusasemalla? Count me in.

Nainen huoneessa 11 (mainoslinkki) on jatkoa Ruth Waren menestyskirjalle Nainen hytissä 10, josta on tehty elokuvakin.

Toimittajan työstään perhe-elämän vuoksi luopunut Lo Blacklock kutsutaan taas jonnekin, ja totta kai hänen ympärillään tapahtuu murhia.

En pidä tämän kirjailijan kirjoista. Nytkin odotellaan sivulle sata asti suurta paljastusta, joka paljastetaan jo kirjan takakansitekstissä. Minua ei myöskään kiinnosta kenenkään arki tai perhe-elämä. Arki ja perheet pois minun jännäreistäni!

Tässäkään kirjassa ei ole yhtäkään yllättävää juonenkäännettä. Minun täytyy lopettaa Ruth Waren kirjojen lukeminen, en ole tykännyt niistä yhdestäkään. Paitsi että minulla oli valitettavasti lainassa vielä yksi... 

 

 

A.J. Finn: Lorun loppu

Että minä vihasin tätä kirjaa, ja halusin koko ajan lopettaa sen kesken. 

A.J. Finnin Lorun lopussa (mainoslinkki) menestynyt kirjailija Sebastian Trapp on kuolemassa, ja hän kutsuu Nicky Hunterin luokseen kirjoittamaan elämänkertaansa. 20 vuotta sitten Trappin vaimo ja lapsi katosivat. Mitä heille tapahtui? 

Lorun loppu on loputon (yli 500 sivua) ja loputtoman tylsä tarina, jossa on liikaa ihmisiä jotka puhuvat oudosti. Loppuratkaisukin oli sellainen jota vähän pelkäsin, mutta se oli vieläkin pahempi.

Suomalaisille kirjassa on jotain hauskaa: 

Uudenvuodenaaton, jonka hän oli viettänyt lautalla Tallinnasta Helsinkiin ja sen, kuinka matkustajat - lähinnä suomalaiset viinaturistit - olivat avanneet kilisevät reppunsa, kalisevat laukkunsa ja tyhjentäneet pullottavat taskunsa kohottaen maljan tulevalle vuodelle. 

"Se oli kenties elämäni eriskummallisin uudenvuodenaatto", Sebastian sanoi. 

 

 

En tiennyt kohusta A.J. Finniin liittyen. Hän vaikuttaa olevan patologinen valehtelija.

 

Chris Carter: Teloittaja

Teloittaja on toinen osa Chris Carterin kidutuspornosarjassa. 

Los Angelesia riivaa taas sarjamurhaaja, jonka murharyhmän etsivä Robert Hunter yrittää parinsa Carlos Garcian kanssa saada kiinni. 

Miksi tämän sarjan jokaisen osan sarjamurhaaja haluaa kiduttaa uhrejaan pitkän kaavan mukaan? Kirjaimellisesti sairasta. Minun on pakko lopettaa tämän kirjasarjan lukeminen oksettavan ja ylimitoitetun väkivallan vuoksi. 

Tykkäsin sarjan avausosasta Krusifiksitappaja, mutta siinäkin oli liikaa väkivaltaa.

Toisaalta mietin olenko kaksinaismoralisti vai tekopyhä kun valitan asioista joita oma dekkarini sisältää? 

VARO!

Kuvan alla juonipaljastuksia! 

 

 

Mutta sitten asiat menivät niin henkilökohtaisiksi että minua alkoi itkettää. Jo sarjan ensimmäisessä osassa oli juonenkäänteessä ikävä samankaltaisuus oman dekkarini kanssa. Ja nyt toisessa osassa murhaajalla on sama motiivi kuin toisessa dekkari-ideassani. Teloittajassa käsitellään laajasti koulukiusaamisen psykologisia vaikutuksia ihmiseen, ja esille nousee jopa se syy miksi en ole hankkinut lapsia.

Ehkäpä ne paskiaiset sittenkin ansaitsivat kohtalonsa? 

Onko minun pakko lukea sarjan kolmaskin osa (Vaanija) jotta näen mitä kivaa henkilökohtaista siitä paljastuu? 

 

PS. Eivätkö kiinteistönvälittäjät tapaa myymiensä talojen omistajia? 

 

Sebastian Fitzek: Saattaja

Sebastian Fitzekin Saattajan (mainoslinkki) mukaan maailmassa on vain yhdenlaisia miehiä: hirviöitä jotka haluavat kiduttaa naisia pitkän kaavan mukaan. Mitä hyvää tässä kirjassa saattaisikin olla peittyy kamalan kidutuksen ja väkivallan alle.

Karlan tielle osuu vain väkivaltaisia miehiä. Hän soittaa vahingossa saattaja-palveluun, jonka tarkoituksena on auttaa naisia turvallisesti kotiin. En tiedä ymmärränkö tämän oikein: puhelimeen puhumisen on tarkoitus suojella väkivallalta? Saattaja-palvelussa Karlalle vastaa Jules, jolla on menneisyydessään traumoja. Karla väittää että mies joka uhkaa hänen henkeään tappaa seuraavaksi Julesin. Ovatko he molemmat oikeasti vaarassa? 

Kirjan etukannen mukaan tästä on tehty elokuvakin (The Calendar Killer) Primeen. Onko se yhtä väkivaltainen, ja hekumoiko naisiin kohdistuvalla väkivallalla?

 

 

Olen lukennut useampiakin Fitzekin kirjoja, mutta Saattajan väkivallan jälkeen tuntuu siltä että kiitti mulle riitti.

 

Leonie Swann: Murha laitumella

Sain tietää Leonie Swannin kirjasta Murha laitumella (mainoslinkki) kirjapelistä Tiny Bookshop. Olin auttamattomasti myöhässä, koska tähän lammasdekkariin perustuva elokuva Lammasetsivät (The Sheep Detectives) oli juuri keväällä elokuvateattereissa. Monen mielestä elokuva on parempi kuin kirja. Miten näin on päässyt käymään?

Irlannin Glennkillissä lammaspaimen George löytyy murhattuna, lapio lävitseen lyötynä. Hänen lampaansa ottavat tehtäväkseen selvittää paimenensa murhan.

Voiko eläinten näkökulmasta kerrottu kirja olla hyvä ja viihdyttävä? Oli tämä mielestäni parempi kuin Soturikissojen aloitusosa Villiin luontoon. 

Lopussa on hauska kohtaus, kun lampaat osallistuvat lampaiden kykykilpailuun esittämällä näytelmän paimenensa murhasta, saadakseen typerät ihmiset tajuamaan kuka murhan teki. Olen vähän yllättynyt siitä että tuota kohtausta ei ilmeisesti otettu mukaan elokuvaan. 

Elokuvassa on muutenkin paljon isoja muutoksia kirjaan verrattuna. Haluan todella nähdä tuon elokuvan, toivottavasti se tulee kirjastoon. Luulin että voisin tehdä siitä hankintatoiveen, mutta valitettavasti "Elokuvatallenteista ei voi tehdä hankintatoiveita lainausoikeudellisista syistä." Niisk. 

Kuvan alla juonipaljastus. 

 

 

Varo juonipaljastusta! 

 

 

Kirjan loppu oli todellinen pettymys ja antikliimaksi. Georgea ei murhattukaan, eivätkä lampaat edes onnistuneet selvittämään murhaa.

Tälle kirjalle on olemassa jatko-osia. Toisessa osassa Ihmissutta ken pelkäisi lampaat toteuttavat Georgen unelman ja pääsevät Eurooppaan.