Voi sanoa että käsitykset lääketieteestä olivat tuohon aikaan hiukan erilaisia kuin nykyään. Kirjan mukaan esimerkiksi reuma, sokeritauti, sydäntaudit, kaljuuntuminen ja akne johtuvat "huolestuneisuudesta". Nykyään kai käytettäisiin nimitystä stressi. Ja ahdistus.
Entisaikaan oltiin näköjään sitä mieltä että työnteko istuen on terveellisempää kuin työnteko seisten. Tai mikä parasta, kaikista terveellisintä työnteko on maaten ollessa.
Kirjassa on ohjeita myös "perheenemännille". Jokaisen vaimon täytyy käyttää päivittäin aikaa kaunistautumiseen. Ja jos nainen tietää olevansa kaunis, ei hän voi kärsiä huolestuneisuudesta. Eli kaunis pysyy terveenä, ruma ei.
Yksi kirjan luvuista ärsytti aluksi, siinä kerrotaan että vain uskonnottomat sairastuvat mielisairauksiin ja tekevät itsemurhia. Että ilman uskontoa elämällä ei ole mitään syytä tai tarkoitusta. Mutta kummallisesti sekin luku oli niin hyvin perusteltu että uskoin argumentit esimerkiksi siitä miksi rukoileminen on niin terveellistä.
Kaikesta valituksesta huolimatta kumma kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Carpe diem on kai aina aika hyvä elämänohje, sitä vaan on mahdotonta toteuttaa.
"Olin jaloillani eilen. Voin olla jaloillani tänäänkin. En anna itselleni tilaisuutta ajatella, mitä saattaa tapahtua huomenna."
