Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin kuusiosainen Fredrika Bergman & Alex Reicht- jännärisarja alkaa Nukketalolla ja päättyy Syntitaakkaan. Sarjan alussa Fredrika työskentelee Alexin johtamassa poliisiryhmässä vaikka hänellä ei ole poliisin koulutusta. Kun pikkutyttö katoaa junasta juttu annetaan Alexin tiimin tutkittavaksi.
Jos haluat nopeatempoista, jännittävää lukemista tämä sarja ei ole sinulle. Juoni näissä kirjoissa etenee hitaasti mutta varmasti. En edes oikein tiedä miksi tykästyin tämän kirjailijan kerrontatyyliin, koska se on todella tylsää.
Ensimmäisenä mielenkiintoni herätti sarjan neljäs osa Paratiisiuhrit, mutta päätin lukea kirjat läpi oikeassa järjestyksessä. Sitten olikin hauskaa huomata että lentokonekaappauksesta kertovat Paratiisiuhrit on mielestäni sarjan heikoin osa.
Kuudennen osan luettuani oli ikävää saada tietää että se oli sarjan viimeinen osa. Toisaalta semmoista se on kun kirjoittaa itsensä nurkkaan!
On todella naurettavaa miten yksimielisesti kaikki vihasivat Fredrikaa sarjan ensimmäisessä osassa. Ja Alexilla oli paras kaveri Torbjörn jonka kanssa kävi viikonloppulomallakin kalastelemassa, mutta sarjan viimeiseen osaan mennessä kaikki Alex etunenässä vihasivatkin jo Torbjörniä ja hänen ällöttäviä kumisaappaitaan. Ihailtavan yksimielistä, aina.
Ja entäs sitten Peder. Viidennen osan lopussa hän oli palaamassa töihin poliisiin, mutta vikassa osassa hän onkin sössinyt asiansa, menettänyt vaimonsa traagisesti ja... paljastuukin sarjamurhaajaksi! Ja kaikki tietävät hänen olevan syyllinen, mutta eihän todisteita ole niin saapi tyyppi olla vapaana.
