Luin kaksi Harriet Tycen kirjaa peräkkäin, ja miten voikin mielipiteeni niistä olla niin erilainen?
Veriappelsiini piti minut koukussa alusta loppuun, ja luin sen muutamassa tunnissa. Alison on alkoholisoitunut asianajaja, joka pettää miestään. Hänen korttitalonsa alkaa hiljalleen luhistua.
Kaikki valheesi oli aivan helvetin tylsä. Ensinnäkin siinä on liikaa samankaltaisuutta Veriappelsiinin kanssa. Molempien kirjojen pääosanaiset ovat asianajajia, joilla on lievästi sanottuna ongelmia kotona. Sadie aloittaa uuden elämän Lontoossa tyttärensä kanssa, mutta tie taitaakin viedä ojasta allikkoon.
Naurettavaa on se että nämä molemmat kirjat ovat varmasti objektiivisesti katseltuna ihan yhtä tylsiä. Ne ovat lähinnä tylsän arkielämän kuvausta, mitä vihaan kirjoissa jotka väittävät olevansa jännäreitä.
