torstai 19. syyskuuta 2019

Kristina Ohlssonin Fredrika & Alex-sarja

Sisältää juonipaljastuksia!

Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin kuusiosainen Fredrika Bergman & Alex Reicht- jännärisarja alkaa Nukketalolla ja päättyy Syntitaakkaan. Sarjan alussa Fredrika työskentelee Alexin johtamassa poliisiryhmässä vaikka hänellä ei ole poliisin koulutusta. Kun pikkutyttö katoaa junasta juttu annetaan Alexin tiimin tutkittavaksi.

Jos haluat nopeatempoista, jännittävää lukemista tämä sarja ei ole sinulle. Juoni näissä kirjoissa etenee hitaasti mutta varmasti. En edes oikein tiedä miksi tykästyin tämän kirjailijan kerrontatyyliin, koska se on todella tylsää.

Ensimmäisenä mielenkiintoni herätti sarjan neljäs osa Paratiisiuhrit, mutta päätin lukea kirjat läpi oikeassa järjestyksessä. Sitten olikin hauskaa huomata että lentokonekaappauksesta kertovat Paratiisiuhrit on mielestäni sarjan heikoin osa.

Kuudennen osan luettuani oli ikävää saada tietää että se oli sarjan viimeinen osa. Toisaalta semmoista se on kun kirjoittaa itsensä nurkkaan!

On todella naurettavaa miten yksimielisesti kaikki vihasivat Fredrikaa sarjan ensimmäisessä osassa. Ja Alexilla oli paras kaveri Torbjörn jonka kanssa kävi viikonloppulomallakin kalastelemassa, mutta sarjan viimeiseen osaan mennessä kaikki Alex etunenässä vihasivatkin jo Torbjörniä ja hänen ällöttäviä kumisaappaitaan. Ihailtavan yksimielistä, aina.

Ja entäs sitten Peder. Viidennen osan lopussa hän oli palaamassa töihin poliisiin, mutta vikassa osassa hän onkin sössinyt asiansa, menettänyt vaimonsa traagisesti ja... paljastuukin sarjamurhaajaksi! Ja kaikki tietävät hänen olevan syyllinen, mutta eihän todisteita ole niin saapi tyyppi olla vapaana.

torstai 29. elokuuta 2019

Taija ja Jani Somppi: Parantavat hormonit

Parantavat hormonit kertoo karulla tavalla siitä mihin länsimaalaisen nykylääketieteen medikalisaatio johtaa. Kun fyysisistä sairauksista kärsiville määrätään vain masennuslääkkeitä tai magnesiumin puutteen vuoksi suonenvedoista kärsivälle lihasrelaksantteja ja epilepsialääkettä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa vai huutaa kauhusta. Ja turhien lääkkeiden sivuvaikutuksien vuoksi määrätään tietysti lisää turhia ja sivuvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä. Ja terveys senkun kohenee? No ei.

Olin hyvin pettynyt siitä ettei tässä kirjassa käsitelty ollenkaan eniten itseäni kiinnostavia hormoneita eli estrogeeniä ja keltarauhashormonia. Sen sijaan jankutettiin kyllästymiseen asti kolesterolista ja kilpirauhashormoneista, jotka on kyllä käsitelty kattavasti jo aikaisemmissa kirjoissa.

*kansikuva sensuroitu*