Kysymyshaaste kirjoista - kumpi mieluummin?

Löysin Taija-Tiian blogista kysymyshaasteen kirjoista.

 

Kumpaa tekisit mieluummin..

..eläisit fantasiakirjan vai romanttisen romaanin maailmassa?

Fantasiakirjat eivät ole koskaan olleet juttuni, joten se toinen.


..eläisit lempikirjasi maailmassa vai toisit henkilöhahmon kirjan ulkopuolelle?

Piti ruveta miettimään että mikähän henkilöhahmo olisi niin ihana että haluaisin hänet tosimaailmaan? Ei tule sellaista mieleen. Enkä kyllä usko että haluaisin elää yhdenkään lempikirjani maailmassa, ne taitavat olla aika kamalia.


..lukisit pelkästään uusia kirjoja vai lukisit kirjoja uudelleen?

Uusia kirjoja. Harvan kirjan haluan lukea uudestaan.

 

..omistaisit signeeratun teoksen vai ensipainoksen?

En kumpaakaan. En ole mikään hifistelijä, enkä ollenkaan ymmärrä nimikirjoituksien arvoa.


..omistaisit pelkkiä kovakantisia kirjoja vai pokkareita?

Pokkareita, ehdottomasti. Kovakantiset kirjat pitäisi mielestäni kieltää lailla, ne ovat turhaa pröystäilyä. Ne painavat liikaa ja vievät liikaa tilaa.


..kävisit vain kirjastoissa vai vain kirjakaupoissa?

Kirjastoissa, tietysti. Ei minulla ole koskaan ollut varaa ostaa kirjoja. Eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä kun suurin osa kirjoista on kertakäyttökamaa.

 

..polttaisit lempikirjasi vai antaisit lempihahmosi kuolla?

Mitä tämä lempikirjan polttaminen tarkoittaa? Olisiko se viimeinen kappale maailmassa? Muutenhan voisi saada heti uuden kappaleen. Ja kuka se lempihahmoni olisi? En ole tainnut koskaan miettiä kuka on kirjallisuuden lempihahmoni. Suunnilleen ainut joka tulee mieleen on Tuulen viemän Scarlett O'Hara, ja hänkin enemmän elokuvan kuin kirjan kautta.


..lukisit vain itsenäisiä teoksia vai ainoastaan sarjoja?

Itsenäisiä teoksia. Toki joitakin kivoja sarjojakin on, kuten Mustan tikarin veljeskunta.


..lukisit vain paperikirjoja vai e-kirjoja?

Tykkään enemmän paperikirjan käyttöliittymästä. E-kirjan kanssa joudun odottelemaan että tabletti käynnistyisi, ja sitten siinä ei välttämättä ole akkua jäljellä. Mutta e-kirjojen hyvä puoli on se ettei niitä tarvitse kanniskella kirjastoon ja takaisin. 

Matthew Perry: Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu

"Olin niin täynnä paskaa, että meinasin kuolla."

Matthew Perryn omaelämäkerta Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu kertoo surullisen tarinan surullisesta miehestä.

Matthew Perry oli narsisti, narkomaani ja naistenitkettäjä. Juu, omasta mielestään hän oli naistennaurattaja, mutta oikeasti hän oli itseään täynnä olevan misogyyni. Hänen suhtautumisensa naisiin on oksettavaa luettavaa. Suoraan sanottuna en ymmärrä naisia jotka antavat tälle kirjalle viisi tähteä.

Ihminen joka halusi vain yhtä asiaa: tulla kuuluisaksi, ja kuvitteli että kuuluisuus korjaa kaikki hänen ongelmansa.

Miljoonia käytetty päihteisiin ja vieroitushoitoihin. Olisi ne rahat voinut kai paremminkin käyttää.

Tuskinpa Frendien näyttelijät tulevat koskaan kertomaan millaista oikeasti oli tehdä töitä tämän omasta mielestään komedianeron kanssa kymmenen vuotta. Olisi kiinnostavaa kuulla varsinkin Jennifer Anistonin puoli tarinasta. Häneen Perry oli ihastunut, vastakaikua saamatta.

Jos vielä olet Frendien, Chandler Bingin tai Matthew Perryn fani, en todellakaan suosittele lukemaan tätä omaelämäkertaa. Monille tämä kirja on pilannut em. asiat. En minäkään silloin Frendejä katsoessani tiennyt mitään Perryn päihdeongelmista. Mitä nyt ihmettelin hänen joskus pöhöttynyttä ja jopa hikistä olemustaan.

Mitähän Matthew Perrystä olisi tullut jos hänestä ei olisi tullut rikas ja kuuluisa? Olisi pitänyt hankkia ne huumeet vähän eri tavalla, eikä olisi ollut rahaa kalliisiin vieroitushoitoihin.

 

Matthew Perry otti ketamiinia, meni poreammeeseen ja kuoli lokakuussa 2023. Olisiko hän kuollut siihen ketamiinimäärään ilman veteen menoakin? Ketamiini kun kuulemma on nukutusaine. Ei ole varmaan kovin hyvä idea ottaa sitä ja mennä veteen.

Aina sanotaan ettei kuolleista saa puhua pahaa. Olisin luultavasti kirjoittanut hänestä vielä pahemmin jos hän olisi vielä elossa, nyt yritin vähän hillitä itseäni. Mutta tietysti pelkään että hän tämän kirjoituksen vuoksi tulee kummittelemaan minulle.

Kirja itsessään kiinnosti itseäni sen kuuluisan (pun intended) auto-onnettomuuden tavoin, en pystynyt kääntämään katsettani pois, ja luin sen parissa päivässä.

Minulla on tapana aina saatuani luettua kirjan loppuun mennä lukemaan sen arvosteluja Goodreadsiin, ja erityisesti niitä yhden tähden arvosteluja.

Antaisinko siis tälle kirjalle vain yhden tähden? En antaisi. Kuten jotkut ovat sanoneet, tässä pitäisi arvostella itse kirjaa, eikä sen kirjoittajaa tai hänen elämäänsä tai elämänvalintojaan. Kuten monet lukijat ovat todenneet kirja on hiukan vaikeaselkoinen koska siinä hypitään eri ajanjaksoissa. Kronologinen järjestys olisi ollut parempi. Mutta muuten tämä makaaberi sosiaaliporno saisi minulta 3-4 tähteä viidestä.

Ja joo, lisäsin tämän kirjan kirjaston varauslistalleni vasta Perryn kuoleman jälkeen. Kiinnosti se minua kyllä aikaisemminkin, muttei tarpeeksi.

Amanda Reynolds: Liikaa valheita

Amanda Reynoldsin psykologinen trilleri Liikaa valheita (Lying To You) on täysin turha kirja.

Juonikuvaus: Kymmenen vuotta sitten jotain kamalaa tapahtui teinityttö Jessin ja hänen miespuolisen opettajansa välillä. Opettaja joutui hetkeksi vankilaan. Ja nyt Jess joutuu palaamaan entiseen kotikyläänsä järjestämään äitinsä hautajaisia. Vanhat kaunat istuvat syvällä, ja mitä silloin tanssiaisiltana oikeasti tapahtui?

Kerrontatyyli on tylsääkin tylsempi. 95% on täysin turhaa kuvailua asioista jotka eivät kiinnosta ketään. Kuten vaikka siitä kun päähenkilö siivoaa kuolleen äitinsä törkyistä mökkiä. Vain pieni osa tekstistä on sellaista joka oikeasti kuljettaa juonta eteenpäin. 

Mitään jännitystä tai juonenkäännettä tässä kirjassa ei missään vaiheessa ole. Ei mitään yllättäviä paljastuksia. Ei mitään mikä tekisi tästä trillerin.

 

Vasta luettuani kirjan loppuun tarkistin että olenko lukenut jotain Amanda Reynoldsilta aikaisemminkin. Että miksi tartuin juuri tähän kirjaan? Ja kyllä, tammikuussa 2023 luin Reynoldsin kirjan Liian lähellä, ja taisin tykätä siitä enemmän kuin tästä. Tästä kirjasta on muuten tehty näköjään tv-sarja, se löytyy Viaplaystä nimellä Close To Me.

Harva psykologisia jännäreitä kirjoittava osaa oikeasti kirjoittaa mukaansatempaavasti. Suurin osa keskittyy liikaa tylsän arjen kuvaukseen, mikä ei mielestäni jännäreihin kuulu.