Minun oli tarkoitus lukea Helen Van Slyken kirja
Aina, vaan ei ikuisesti (Always is not forever) jo viime kesänä kevyenä kesälukemisena ja aloitinkin sen, mutta en silloin päässyt alkua pidemmälle. Nyt otin kirjan mukaan Tallinnan risteilylle, ja ehdin lukea sen lähes kokonaan Kuopio-Helsinki junamatkojen aikana.
Susan Langdon menee naimisiin kuuluisan pianistin Robert Antoninin kanssa. Ja sittenkö he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti? No eivätpä tosiaan.
Minulla oli aina tapana ajatella että tämä on maailman paras kirja jos pitäisi vain yksi valita. Enpä taida olla enää samaa mieltä, mutta joka tapauksessa tämä kirja toimi paljossa inspiraationa traagiselle rakkausromaanille jonka kirjoitin nuorena. Erityisesti prologin ja epilogin suhteen.
Hmm... En tätä ennen tiennyt että Helen Van Slyke on kirjoittanut muitakin kirjoja, joita on jopa suomennettukin.
