Elizabeth Blackburn & Elissa Epel: Pitkän ja hyvän elämän biologia

Tämän kirjan aiheena on telomeerit ja terveys. Miten telomeerit vaikuttavat siihen miten pitkään ja miten terveenä saamme elää, ja voiko telomeerejään pidentää?

Kirjassa on lukuisia testejä, joiden avulla omien telomeeriensä terveyttä voi yrittää arvioida. Niiden mukaan minä olen screwed, koska olen vyötärölihava kyynisen vihamielinen pessimisti, jonka elämällä ei ole tarkoitusta. Kannustavaa. Tosin eipä noilla telomeereillä ole minun tapauksessani mitään merkitystä, koska sairas elinaikani on jo alkanut.

No niiin. Sitten joitakin kyynisiä ohjeita pitkiin telomeereihin:
synny pitkätelomeerisille vanhemmille
varmista että äitisi imettää sinua
hanki geenit joilla rasva ei keräänny vatsalle vaan lantiolle/reisiin
älä tee vammaista/sairasta lasta

Ja sitten kun täällä ollaan niin ne pari pakollista sanaa ruokavaliosta:

Sokerinsaannin rajoittaminen saattaa olla hyödyllisin yksittäinen ruokavaliomuutos, jota voit kokeilla.

Ajatus, jonka mukaan kaikki ruoka vaikuttaa samalla tavalla painoon ja aineenvaihduntaan - "kalori on kalori ja sillä siisti" - on virheellinen. Sokerin vähentäminen ruoasta tehostaa aineenvaihduntaa, vaikka ruoan kaloripitoisuus ei pienenisi.

Kirjassa ei ollenkaan mainita tiettyjä hormoneita. Kai se nyt tiedetään että estrogeenin puutos aiheuttaa naisille osteoporoosia, sydäntauteja ja muuta mukavaa, joten luulisi sen myös telomeerien pituudessa näkyvän. No ei kai sitten.

J.R. Ward: Dearest Ivie

Dearest Ivie on pienoisromaani ja Mustan tikarin veljeskunta-sarjan osa 15.5. Kirja on ainakin näin aluksi julkaistu vain sähköisenä. Niinpä minäkin jouduin nyt ensimmäisen kerran käyttämään rahaa J.R. Wardin kirjaan, 1.77 puntaa. Voisi kai sanoa että oli jo korkea aikakin "sponsoroida" kyseistä kirjailijaa, kymmenien luettujen kirjojen jälkeen.

Dearest Ivie oli minulle hiukan pettymys. Kumpaakaan päähenkilöistä ei kai ole sarjassa aiemmin mainittu. "Yllättävä" juonenkäänne oli selvää heti alusta lähtien. Mutta kaiken epäuskottavuuden voi tietysti laittaa vampirismin piikkiin.

Mukana oli myös kaksi ensimmäistä lukua ensi kuussa julkaistavasta Mustan tikarin veljeskunta-sarjan 16. osasta The Thief. Aika tylsiä jos minulta kysytään. Alan muuten pelätä että kirjasto ei aio hankkia kyseistä kirjaa. Tein hankintapyynnön ajat sitten eikä kirjaa näy vieläkään varauksissani.

Pauliina Susi: Seireeni

Pauliina Suden Seireeni kävisi matkapäiväkirjasta. Eipä tätäkään kirjaa olisi voinut kirjoittaa köyhä ja kipeä, niin yksityiskohtaisesti Välimeren luksusristeilyn kulkua ja eri vaiheita kuvataan.

Odotin vähän jännittävämpää ja nopeammin etenevää kirjaa, mutta ei tämäkään huono ollut.

Jyri Paretskoi: Nimetön

Mikäpä voisi olla parempaa kuin paskoille miehille kostava nainen? Ei mikään.

Jyri Paretskoin kirjassa Nimetön nainen rankaisee vaimojaan pettäviä miehiä leikkaamalla heidän nimettömät sormensa pois. Yksi hänen uhreistaan haluaa kostaa.

Hyvä idea, hyvä toteutus.

VARO JUONIPALJASTUSTA!

"Liikaa stressihormoneja veressä, liikaa toisiinsa törmäileviä ajatuksia, liikaa tekemistä, liikaa miehiä pakastimessa."

Anthony Barnosky & Elizabeth Hadly: Loppupeli

Väestöräjähdys. Ilmastonmuutos. Ruuan- ja vedenpuute. Tässä resepti maailmanlaajuiselle katastrofille, josta olemme nähneet vasta alkusoittoa.

Loppupeli kertoo surullista tarinaa siitä miksi ihmiskunnan tulevaisuus näyttää synkältä.

Jos tämän kirjan kirjoittajat ovat olevinaan niin huolissaan maapallon tilasta, niin miksi he ovat tuottaneet tähän maailmaan kaksi kerskakuluttajaa lisää? Se ei käy järkeen. Sama juttu jokaisen ympäristönsuojelu-hihhulin kohdalla joka lisääntyy. Lapsen tekeminen on pahin ympäristöteko.