J.R. Ward: Blood Vow

Jostain syystä J.R. Ward päätti alkaa julkaista Mustan tikarin veljeskunnasta toistakin kirjasarjaa, joka on kai suomeksi Mustan tikarin perintö. Blood Vow on tämän sivusarjan toinen osa.

Kirjan pääosissa ovat veljesten koulutusohjelmassa oleva yksinäinen susi Axe ja isältään salaa yliopistolla opiskeleva aristokraattityttö Elise. Tämän parin onnen tielle osuneet esteet tuntuivat hiukan teennäisiltä, ikään kuin kaikki parhaat paukut olisi jo aiemmin käytetty.

Minua ei valitettavasti edelleenkään kiinnostanut tippaakaan Rhagen ja Maryn ja Bittyn adoptiosotkut. Tuo juonikuvio on tuntunut jo liian epäuskottavalta ja aivan liian sentimentaaliselta. Rajansa kaikella.

No, 480-sivuinen englanninkielinen kirja tuli silti luettua neljässä päivässä.

*kansikuva sensuroitu

J.R. Ward: Viskin ruhtinaat

Kyllä J.R. Ward jaksaa kirjoittaa. Jos minä olisin rikastunut kirjoillani en kirjoittaisi montaa kirjasarjaa yhtä aikaa vaan vetäisin lonkkaa.

Viskin ruhtinaat aloittaa uuden saagan. Tällä kertaa mukana ei ole vampyyreja eikä mitään muutakaan yliluonnollista. Siksi olin kirjan alussa hiukan pettynyt ja tylsistynyt, mutta se tunne katosi nopeasti kun kirja vei mennessään.

Nyt en malttaisi odottaa jatko-osan lukemista, ja se onkin ilmestynyt englanniksi jo viime kesänä.

Harri Pirinen: Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016

Ostin tämän kirjan äidilleni joululahjaksi, ja sainkin sen itselleni luettavaksi jo viime kuussa.

Tässä kirjassa draaman kaari on kohdillaan. Joskus harvoin tosielämä on taruakin ihmeellisempää.