lauantai 26. joulukuuta 2015

Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Gillian Flynnin esikoisromaanissa toimittaja palaa kotikaupunkiinsa selvittämään siellä tapahtuneita lapsimurhia. Kuka murhasi pikkutytöt ja kiskoi heidän hampaansa irti?

Kirja on todella synkkä, masentava ja täynnä henkisesti sairaita ihmisiä. Joidenkin mielestä kirjan loppuratkaisu on epäuskottava, mutta itse en kokenut sitä niin. Jos se jotakin oli niin jopa ennalta-arvattava.


Luettuani kaikki kolme Gillian Flynnin romaania oli "hauskaa" tajuta että kaikissa niissä naispäähahmo on päästään vialla. Sama kun toistuu omissa teksteissäni, ja mielestäni se kertoo minusta jotain ihmisenä. Miesvihani puolestaan paljastuu siinä että mieshahmot usein kuolevat tarinoideni lopussa. Ja en vain jotenkin voi sietää onnellisia loppuja, ne ovat niin tylsiä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sarah Lotz: Neljäs päivä

Neljäs päivä on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kolme. Risteilyalus pysähtyy keskelle merta ja joutuu tuuliajolle. Mitään yhteyttä maihin tai toisiin laivoihin ei saada. Mitä oikein on tapahtunut ja MISSÄ laiva on?

Loistoristeilijä tapahtumapaikkana kiehtoo minua, sillä risteily Karibialla on yksi suurimmista unelmistani. No tämän kirjan jälkeen ei todellakaan tee mieli minkäänlaiselle risteilylle.

Juoni eteni todella hitaasti ja valitettavasti täytyy todeta että kirjan sekavaa loppua on vaikea ymmärtää. En myöskään tykkää yliluonnollisista elementeistä kirjoissa tai elokuvissa, liian pelottavaa. Tosin nyt pelottavinta oli laivalla riehunut norovirus. Pettymys siis tämäkin kirja.

torstai 17. joulukuuta 2015

Gillian Flynn: Paha paikka

Ollessaan pikkutyttö Libby Day selvisi ainoana hengissä perheensä murhasta. Libbyn isoveli Ben tuomittiin murhista elinkautiseen. Mutta oliko hän oikeasti syyllinen?

Paha paikka alkoi ehkä hiukan hitaasti ja tylsästi, mutta piti minua lopulta tiukasti otteessaan. Pitäähän murhamysteerin ratkaisu saada tietää nyt heti. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin Gillian Flynnin tuoreemmasta ja hänet maailmanmaineeseen singonneesta Kiltistä tytöstä.

Kirjassa kerrotaan vuorotellen nykyhetken ja murhapäivän tapahtumia.


Kirjasta on tehty myös Charlize Theronin tähdittämä, haukuttu elokuva Dark Places.

maanantai 14. joulukuuta 2015

James Dashner: The Death Cure

The Death Cure on The Maze Runner/Labyrintti-sarjan kolmas osa

En ole lukenut johonkin aikaan näin tylsää kirjaa. En olisi millään jaksanut ja viitsinyt lukea tätä loppuun asti.

The Death Cure oli myös ensimmäinen kirja tästä sarjasta jonka luin englanniksi. Kieli oli niin yksinkertaista että jopa minä olisin sitä pystynyt tuottamaan. Jos tämä oli ala-aste tasoista englantia niin siihen verrattuna Stephen Kingin kirjat ovat yliopistokamaa vaikeudeltaan.

PETTYMYS kaikin tavoin.


Eniten vituttaa syy miksi edes luin tämän kirjan (jo nyt): Sarjan toisen elokuvan Aavikkokokeet trivia-osiossa imdb:ssä kerrottiin iso juonipaljastus tämän kolmannen kirjan juonesta. Siis mitä hittoa juonipaljastus kolmannesta kirjasta tekee tokan elokuvan tiedoissa?!

tiistai 1. joulukuuta 2015

Stephen King: The Bazaar of Bad Dreams

Jee, tätä olen odottanut. Uusi novellikokoelma Kuninkaalta! The Bazaar of bad dreams sisältää 20 novellia.

Suosikikseni niistä nousee (on pakko) novelli nimeltä Ur. Kuvauksen perusteella sen hyvyyteen on ehkä vaikea uskoa: Aiheena on Amazonin e-kirjojen lukulaite Kindle. Ei kuulosta kovin jännältä vai mitä? Novelli on hyvä itsessäänkin mutta lisäksi siinä on herkullisia viittauksia Mustaan torniin, erityisesti lopun alhaiset miehet keltaisissa takeissa.

Muita suosikkejani olivat Mile 81 (ihmisiä syövä auto), The Dune (hiekkaranta joka ennustaa ihmisten kuolemia), Bad Little Kid (ihmisten kuolemia aiheuttava pikkupoika) ja Obits (mies pystyy tappamaan ihmisen kirjoittamalla tästä muistokirjoituksen). Herman Wouk Is Still Alive toi tietysti mieleen Thelman ja Louisen. Pystyin todella tuntemaan sen epätoivon, sekä elämän menneet ja tulevat väärät valinnat.

Kokoelman viimeinen novelli Summer Thunder sai minut itkemään. Maailmanlopun keskelläkään ei ole mitään kamalampaa kuin kuolemansairas eläin joka pitää päästää tuskistaan. Onko niillä ihmisillä muka mitään väliä?


Erityinen herkku kirjassa olivat ennen jokaista novellia ollut kertomus tarinan synnystä.