Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu

Clare Leslie Hallin Missä maa murtuu (mainoslinkki) on ollut myyntimenestys ja ilmiö, kuten monella tapaa samanlainen kirja Suon villi laulu.

 

Perhedraamaa maatilalla 

Beth pyörittää maatilaa aviomiehensä Frankin kanssa. Menneisyydessään hänellä on ensirakkaus saman kylän pojan Gabrielin kanssa, josta tuli menestyvä playboy-kirjailija. Kun Gabriel palaa kylään poikansa kanssa vanhat haavat avautuvat. Sitten tapahtuu jotain kamalaa. Kuka on syyllinen?

Taas kerran paljon melua tyhjästä. Tämän pitäisi olla jännäri, mutta ei mielestäni ole sitä.

Varo jonkinlaisia JUONIPALJASTUKSIA kuvan alla. 

 

 

Onko oikeasti olemassa Frankin kaltaisia ihmisiä? Jotka ilomielin antavat ihmisten paskoa päälleen, yhä uudestaan ja uudestaan? 

Ja mikä järki on siinäkin että ihmiskunta pakottaa itsensä monogamiaan?  Jos ei sellainen luontaisesti ole, miksi antaa itsensä tulla aivopestyksi ja pakotetuksi siihen? Samaa ihmettelen aina esim. saippuasarjoissa.

Heti kirjan alussa tapetaan karitsoita ja koira. Jos et kestä eläinten kuolemista älä lue tätä kirjaa. 

 

Sovijärvi, Arina, Halmetoja: Biohakkerin käsikirja

Biohakkerin käsikirja (mainoslinkki) on jättikokoinen, painava kirja. Painajaismainen kotiinraahattava ja luettava. Ei meikäläisen kunto yksinkertaisesti riitä tämän kirjan lukemiseen, käsivarteni ovat liian heikot. Oli pakko punnita tämä hirveys.

paino: 2,1 kg

Ja sitten kun kirja on jäsennelty niin että yhdellä sivulla on ehkä kaksi lausetta. Nämä asiat olisi saanut esitettyä paljon kompaktimminkin. Hirveää paperintuhlausta. Ei näin! Viimeistään ne lähteet olisi voinut jättää pois, ja julkaista pelkästään netissä.

Minähän olen muutenkin sitä mieltä että kovakantiset kirjat pitäisi kieltää lailla.

Entäs se Biohakkerin käsikirjan sisältö sitten?

Kaikki ruoka on myrkyllistä. Ei oikeastaan ole mitään ruokaa joka ei olisi epäterveellistä ja täynnä myrkkyjä. Kasvithan tunnetusti suojelevat itseään vaikka millä myrkyillä ja antiravinteilla.

Myös kraanavettä tämän kirjan kirjoittajat suosittelevat olemaan juomatta.

Outo oli suositus juoda teetä aterian yhteydessä, kun tee estää ainakin raudan imeytymisen.

Kirjan paras neuvo: Minimoi ihmiskontaktit. (saatoin jättää tuosta lauseesta muutaman sanan pois)

 

 

Itse en voisi ryhtyä biohakkeriksi, tai ainakaan itsensä mittaajaksi. Sellainen vain stressaisi minua. Ja en muutenkaan pidä kovin terveellisenä pitää elektronisia laitteita vaikkapa sängyssä.

 

Catherine Cookson: Laitakaupungin lilja

Laitakaupungin lilja (mainoslinkki) kertoo tytöstä nimeltä Millie, joka menettää vanhempansa tavalla tai toisella, ja päätyy paikallisen romukauppiaan Aggien holhotiksi. Millie on epäterveelllisen kaunis, ja siksi kaikki miehet haluavat hänet itselleen. Hyvällä tai pahalla.

Yhden asian Catherine Cooksonin kirjoista oppii: on täysin normaalia ja jopa toivottavaa että aikuinen mies rakastuu tyttölapseen. Mies on suurikin sankari jos malttaa odottaa siihen asti kun lapsi on 16-vuotias. Ja toki mies myöskin rakastuu lapseen, jota on hoitanut 7-vuotiaasta asti.

Ilmeisesti kaikki Cooksonin kirjat ovat täynnä pedofiliaa. Ja silti minä nuorena ahmin niitä, enkä tainnut kyseenalaistaa yhtään.

 

Amanda Reynolds: Liikaa valheita

Amanda Reynoldsin psykologinen trilleri Liikaa valheita on täysin turha kirja.

Juonikuvaus: Kymmenen vuotta sitten jotain kamalaa tapahtui teinityttö Jessin ja hänen miespuolisen opettajansa välillä. Opettaja joutui hetkeksi vankilaan. Ja nyt Jess joutuu palaamaan entiseen kotikyläänsä järjestämään äitinsä hautajaisia. Vanhat kaunat istuvat syvällä, ja mitä silloin tanssiaisiltana oikeasti tapahtui?

Kerrontatyyli on tylsääkin tylsempi. 95% on täysin turhaa kuvailua asioista jotka eivät kiinnosta ketään. Kuten vaikka siitä kun päähenkilö siivoaa kuolleen äitinsä törkyistä mökkiä. Vain pieni osa tekstistä on sellaista joka oikeasti kuljettaa juonta eteenpäin. 

Mitään jännitystä tai juonenkäännettä tässä kirjassa ei missään vaiheessa ole. Ei mitään yllättäviä paljastuksia. Ei mitään mikä tekisi tästä trillerin.

 

Vasta luettuani kirjan loppuun tarkistin että olenko lukenut jotain Amanda Reynoldsilta aikaisemminkin. Että miksi tartuin juuri tähän kirjaan? Ja kyllä, tammikuussa 2023 luin Reynoldsin kirjan Liian lähellä (mainoslinkki), ja taisin tykätä siitä enemmän kuin tästä. Tästä kirjasta on muuten tehty näköjään tv-sarja, se löytyy Viaplaystä nimellä Close To Me.

Harva psykologisia jännäreitä kirjoittava osaa oikeasti kirjoittaa mukaansatempaavasti. Suurin osa keskittyy liikaa tylsän arjen kuvaukseen, mikä ei mielestäni jännäreihin kuulu.