Albert Camus: Rutto

Ellei hyvään tahtoon liity asiantuntemusta, se voi saada aikaan yhtä paljon vahinkoa kuin pahuus.

En ollut koskaan lukenut mitään Nobel-voittaja Albert Camus'lta. Rutto leviää algerialaisessa pikkukaupungissa (satojatuhansia asukkaita?), ja kaupunki laitetaan karanteeniin.

Kovin sivistyneesti kaupungin asukkaat suhtautuvat tilanteeseensa. Miksei synny täyttä paniikkia?


Rutto sattuukin olemaan juuri nyt ajankohtainen aihe Madagaskarilla riehuvan ruttoepidemian takia.

Sitä en tajua mitä järkeä on painaa kirjan etukanteen yksi kirjan viimeisistä lauseista. Eikö se ole aivan liian suuri juonipaljastus?

Wilbur Smith: Faarao

Faarao on Wilbur Smithin Egypti-saagan jo kuudes osa. Monet ovat haukkuneet kirjaa ja ihmetelleet onko käytössä ollut kenties haamukirjoittaja, tai onko Wilbur muuten vain menettänyt taitonsa vanhetessaan.

Itsellänihän se jump the shark-hetki tässä kirjasarjassa oli jo silloin kun päähenkilö Taita alkoi olla jotain muuta kuin ihminen. Siihen verrattuna ja siitä yli päässeenä Faarao oli ihan kelpo lukukokemus.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Olin odottanut vuosia tämän kirjan lukemista. Kirjaan perustuva elokuvakin tuli jo vuosi sitten, enkä sitäkään jaksanut mennä katsomaan.

Nainen junassa kertoo alkoholisoituneesta Rachelistä joka matkustaa päivittäin samalla junalla. Junan reitin varrella asuu pariskunta jonka elämää Rachel on seurannut. Kun pariskunnan nainen katoaa Rachel pitää itseään tärkeänä todistajana.

Tämä ei ole mikään hyvän mielen kirja. Työttömän luuserin elämä on masentavaa luettavaa.

Tarinan juonenkäännettä on kehuttu, enkä minäkään sitä tällä kertaa arvannut.

Eben Alexander: Totuus taivaasta

Kymmenen lainattua kirjaston kirjaa ja jostain syystä tartuin tähän ensimmäisenä. Kirjan lukemisessa ei kestänyt montaa tuntia.

Totuus taivaasta kertoo neurokirurgi Eben Alexanderin viikon kestäneestä koomasta ja siitä mitä hänelle tapahtui sen aikana. Joutuiko koko ikänsä pelkkään kovaan tieteeseen luottanut mies sittenkin myöntämään Jumalan olemassaolon?

Tohtori Alexanderin kuvaukset siitä mitä siellä toisella puolella on toivat väistämättä mieleen Arthur C. Clarken kirjan Lapsuuden loppu lopun. Pelkään kuolemaa yli kaiken, mutta olisiko ikuinen olemassaolo jossain yhteisessä maailmankaikkeudessa sittenkään kovin kiva juttu?