torstai 23. maaliskuuta 2017

J.A. Kerley: Muistojen murhaaja

On aina yhtä ikävää raahata kirja kotiin asti ja huomata sen olevan jatko-osa jollekin. Nappasin kirjaston uudesta pokkarihyllystä J.A. Kerleyn kirjan Muistojen murhaaja. Sen pääosassa oleva poliisi Carson Ryder on valitettavasti seikkaillut kirjailijan aikaisemmissakin kirjoissa, joita en tietenkään ole lukenut.

Juonesta sen verran että brutaali rikosaalto vaivaa Miamia. Joku huumaa, kidnappaa ja raiskaa nuoria homomiehiä.

Kirjassa itsessään ei ollut mitään vikaa. En tosin tiedä pidänkö lopun juonenkäänteitä kovin uskottavina.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Terry Hayes: Vaeltaja

Ennen käsikirjoituksia rustailleen Terry Hayesin ensimmäinen romaani Vaeltaja on vain 805 sivua pitkä.

Kehusanojen vuoksi odotin kirjalta aluksi jotenkin paljon enemmän; oletin että kirja olisi jännittävämpi ja että jokainen luku päättyisi cliffhangeriin. Alussa minulla olikin suuria vaikeuksia, kesti pitkään lukea ensimmäiset luvut ja harkitsin jopa kirjan lopettamista kesken. Eniten ärsytti eräs alkupuolen juonenkäänne, sattuneista syistä.

Viimeiset 600-700 sivua luinkin sitten nopeasti muutamassa päivässä. Eläkkeelle jääneen salaisen agentin ja terroristin kissa ja hiiri-leikki vei mennessään.

Kirjasta on kai tekeillä elokuva.


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Catherine huomaa kirjaa lukiessaan että kirjahan kertookin hänestä itsestään. Vuosikymmenten jälkeen hänen synkin salaisuutensa uhkaa paljastua kaikille.

Tarina on mielestäni osin epäuskottava, en vain pysty uskomaan että se paha tyyppi olisi oikeasti halunnut tehdä niin hyvän teon.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Maija Haavisto: Adeno

Ihan uteliaisuudesta tartuin Adenoon kun sen näin kirjaston uutuushyllyssä. Olin aiemmin lukenut Maija Haavistolta tietokirjan Hankala potilas vai hankala sairaus, jossa mainittiin endometrioosikin ja josta opin paljon lisää esimerkiksi melatoniinista.

Adeno sijoittuu tulevaisuuden Suomeen, jossa kaikki sairaudet on voitettu ja ihmiset ilmeisesti elävät pitkän ja terveen elämän. Onko siis adenoviruksen aiheuttama pikkuflunssa lähes kansallisen hätätilan aiheuttava asia?

Ehkä suurin ongelma minulle tässä kirjassa oli se että en tajunnut sen loppua. Olisi se kai pitänyt tajuta, mutta olen vain liian tyhmä.

Eniten ärsytti se että tässä vahvasti peliteemaisessa kirjassa Pyramid Headin väitettiin olevan Resident Evilissä, vaikka se on oikeasti Silent Hillissä. En tosin voi tietää oliko tuo ihan tahallinen virhe.