Terry Hayes: Kulkusirkka

Terry Hayesin Kulkusirkka (mainoslinkki) on 900 sivua pitkä. Todellinen tiiliskivijärkäle. 

Odotin tätä kirjaa pitkään. Se myöhästyi monta vuotta.

Ja kaiken tämän ajan luulin että Kulkusirkka on Vaeltajan jatko-osa. Mutta ei se ole. Jos olisin tiennyt tämän, en olisi halunnut lukea sitä. En olisi odottanut sitä. En olisi vaivautunut raahaamaan tätä järkälettä kotiin kirjastosta.

Kirjan lukeminen oli hidasta vain siksi koska en halunnut tarttua siihen sen massiivisen koon takia. Liian raskasta, varsinkin kesähelteillä. 

Mitäpä kirjassa sitten tapahtuu? Taas joku CIA-agentti tekee jotain vaarallisia töitä, kulkien syrjäseuduilla ja aavikoilla. 

Mutta niinhän siinä sitten taas lopulta kävi että kirja ja juoni vei mukanaan. 

Loppupuolellaan Kulkusirkka muuttuu tyylilajiltaan ihan erilaiseksi, scifiksi ja dystopiaksi. Tämä äkillinen juonen- ja tyylinmuutos on saanut lukijat lievästi sanottuna vihaisiksi. 

 

 

Terry Hayes: Vaeltaja

Ennen käsikirjoituksia rustailleen Terry Hayesin ensimmäinen romaani Vaeltaja on vain 805 sivua pitkä.

Kehusanojen vuoksi odotin kirjalta aluksi jotenkin paljon enemmän; oletin että kirja olisi jännittävämpi ja että jokainen luku päättyisi cliffhangeriin. Alussa minulla olikin suuria vaikeuksia, kesti pitkään lukea ensimmäiset luvut ja harkitsin jopa kirjan lopettamista kesken. Eniten ärsytti eräs alkupuolen juonenkäänne, sattuneista syistä.

Viimeiset 600-700 sivua luinkin sitten nopeasti muutamassa päivässä. Eläkkeelle jääneen salaisen agentin ja terroristin kissa ja hiiri-leikki vei mennessään.

Kirjasta on kai tekeillä elokuva.