James Frey: Endgame - Loppupeli

Nuortenkirja Loppupeli on trilogian ensimmäinen osa, johon liittyy tosielämän kilpailu jonka palkintona on puoli miljoonaa dollaria. Elokuvaoikeudet on ostettu. Voiko siis mikään estää jättimenestystä? No ei voi.

Yritin selvittää joko joku on ratkaissut arvoituksen ja voittanut pääpalkinnon. Menin nettisivulle jolla kilpailuun ilmoittaudutaan. Mutta kappas vaan kun sivulle ei pääse ellei käytä selaimena Chromea! Aivan helvetin törkeää, Google nimittäin on yksi kilpailun järjestäjistä. Näin kaikki yritetään pakottaa Googlen ylivallan alle.

Mutta entäs sitten se kaikista vähäpätöisin asia eli itse kirja Loppupeli? Töksähteleviä lyhyitä lauseita. Tekstin ja kappaleiden asettelu sivuille on erilainen kuin muissa kirjoissa, ja se häiritsee. Henkilöhahmoja on liikaa, ja vain muutaman todella muistaa.

Kyllä tästä hyvän leffan saisi. Varsinkin loppu on traagisen tapahtumarikas.

Stephen King: Revival

Ei näin Stephen King, ei näin. Revival oli taas yksi pettymys Kuninkaan uudemmassa tuotannossa.

Revival kertoo yli 50 vuoden ajan erään miehen elämästä. Ja minuahan ei kiinnosta heroiiniaddikti-muusikon elämäkerta. Päähenkilö törmää monta kertaa elämänsä aikana pastoriin joka ryhtyy myöhemmin tekemään ihmeparannuksia. Pastorin tieteelliset kokeet saattavat lopulta vaaraan suuren joukon ihmisiä.

Lukiessani Revivalia mieleeni tuli taas se kun teininä olin hengellisessä kokouksessa, jossa Pirkko Jalovaara ja Seppo Juntunen kaatoivat ihmisiä Pyhän Hengen nimissä. Kaaduin itsekin enkä vielä tänäkään päivänä pysty selittämään miksi. En missään nimessä halunnut kaatua sillä se oli mielestäni noloa ja hävettävää. Ilmeisesti vastustukseni vuoksi kaaduinkin vain istualleni asti enkä kokonaan selälleen niin kuin muut. Mutta silti: Heti kun Pirkko Jalovaaran kädet koskettivat minua jalat pettivät altani. Ja kyse oli pelkästä hipaisusta, ei mistään työntämisestä tai pakolla kaatamisesta.

Mikä tämän ilmiön oikein selitttää? Revivalissa pastori käytti ihmeparantamiseen sähkölaitetta...

Slain in the spirit

Salla Simukka: Jäljellä

Mitäpä jos kaikki muut ihmiset maailmasta katoaisivat?

Nuortenromaani Jäljellä alkaa kutkuttavasta alku-asetelmasta, mutta on tietysti suurimmaksi osaksi pelkkää tavallista teinidraamaa.

Eniten ärsyttää se ettei kirjan lopussa kerrottu syytä tapahtumalle. Tai että ei ylipäänsä selitetty sitä mitä oli tapahtunut. Aion lukea jatko-osan Toisaalla jossa kai paljastetaan enemmän.

Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

Työllä ja tuskalla sain tämän kirjan viimein luettua loppuun, monen viikon rupeaman jälkeen. Olen aika huono jättämään kirjoja kesken, mutta tämän kirjan kohdalla minun olisi pitänyt tehdä niin. Ja mikä pahinta, kirja on hitonmoinen järkäle, 540 sivua.

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on kirja jonka jätin kesken puolivälissä. Jonkun Jane Austenin kirjan kahlasin pakolla läpi vaikka se oli aivan hirveän ikävystyttävää soopaa. Samoin Charles Dickensin Oliver Twist oli vaikea jaksaa lukea loppuun asti.

Illallinen vampyyrin kanssa on teinitytön alunperin nettiin kirjoittama tarina, joka jostain syystä sitten julkaistiin myös paperisena versiona. Jatkoakin on valitettavasti tulossa. Mutta minäpä en sitä virhettä tee että sen toisen osan lainaisin kirjastosta. Minua ei kiinnosta tippaakaan se mitä Violetille ja Karparille jatkossa tapahtuu.

Alussa tämä kirja vaikutti vain nololta teiniversiolta Mustan tikarin veljeskunta-sarjasta. Ja teinifantasiaahan tämä onkin. Taas kerran kirjan miespääosassa nähdään sarjamurhaaja-hirviö, jota pitäisi jostain kumman syystä pitää romanttisena, tavoittelemisen arvoisena sankarina.

Onko se muka hyvä ja onnellinen loppu, että Violet on "sidottu" Kaspariin ja muuttuu hänen vuokseen vampyyriksi? Ei se ole.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Mitä ihmiskunnalle tapahtuisi jos mehiläiset katoaisivat maailmasta?

Enkelten verta kertoo mehiläishoitaja Orvon seikkailuista maailmanlaajuisen mehiläiskadon keskellä.

En tykännyt tästä yhtä paljon kuin edellisestä lukemastani Sinisalon kirjasta. Tämä tuntui hetkittäin kuin kasvissyöjän propagandalta.

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Johanna Sinisalon Auringon ydin on jälleen yksi kirja tulevaisuuden yhteiskunnasta jossa naisella ei ole ihmisarvoa tai mitään oikeuksia. Naisella pitää olla holhooja, nainen ei voi omistaa mitään, ei saa käydä töissä tai ajaa autoa. Tärkeintä yhteiskuntarauhan kannalta on se että suostuvaisia ja halukkaita naisia riittää kaikille miehille.

Järkyttävintä oli tieto siitä että eräs kirjassa oleva sterilointia käsittelevä teksti on aito kirjoitus vuoden 1935 Kodin kuvalehdestä. Mitäpä jos eläisimmekin tämän kirjan vaihtoehtoisessa todellisuudessa? Kieltolaki on ollut voimassa vuodesta 1919 asti, sitä ei koskaan kumottu. Kiellettyjä ovat myös kaikki muut nautintoaineet: huumeet, tupakka ja kofeiini.

Tykkäsin Auringon ytimestä niin paljon että lukulistalle päätyivät nyt muutkin Sinisalon kirjat.

Charlie Huston: Kuolleena palannut

Olisi kai pitänyt uskoa kerralla että Charlie Hustonin kirjat eivät ole minua varten. Kiinnostuin alunperin kirjasta Kuolleena palannut siksi että sen päähenkilö on vampyyri joka metsästää zombeja. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, eikö?

Mutta ei, tämä kirja on ihan samaa kamaa hiukan eri paketissa kuin Hustonin aikaisempi kirja Kalmasiivouksen salattu taito. Vastenmieliset henkilöt tekevät vastenmielisiä asioita.

Pitäisi nyt sitten muistaa ja oppia etten enää lainaa kirjastosta Hustonin kirjaa vaikka kuvaus vaikuttaisi kuinka kiinnostavalta. Eihän näissä kirjoissa varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta minua ne vain tylsistyttivät.

Philip Schwartzmann: How to marry a Finnish girl

Tässä kirjassa ei ollut paljoa tekstiä, hyvä jos yhteensä meni tämän lukemiseen yhden tunnin verran aikaa.

Kirjassa oletetaan että lukija on ulkomaalainen mies joka haluaa saada itselleen suomalaisen naisen. Ei kovin mieltäylentävää asennetta naisia kohtaan.

Mutta eipä tässä mitään uutta ole jos mietitään ulkomaalaisten mielipiteitä Suomesta ja suomalaisista. Kyllä, nauroin ääneen tasan kaksi kertaa kirjaa lukiessani.

Yllättävintä oli lopulta tajuta että olen lukenut tämän kirjan kirjoittajan blogia joskus yli kymmenen vuotta sitten.

Emily Brontë: Humiseva harju

En ollut koskaan aikaisemmin lukenut tätä yleissivistykseen kuuluvaa klassikkoteosta. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut lukuisia kertoja, ensimmäisen kerran jo lapsena. Mutta jostain syystä siskon Humiseva harju oli jäänyt huomiotta.

Voipi sanoa että tässä kirjassa kaikki on hirveää. Hirveät hahmot ovat hirveitä toisille hahmoille, ja kaikkien elämät ovat hirveitä ja täysin turhia. Isien teot kostetaan täysin syyttömille lapsille. Ja entäs jos ne isätkin ovat olleet syyttömiä?

Katsoin jo yhden adaptaation kirjasta, vain pari vuotta vanhan elokuvan. Aika hiton huono ja hiton tylsä, ja aivan liian pitkä.

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Kaksi päivää ja 745 sivua. Voisi siis ehkä sanoa että Jumalat juhlivat öisin sai minut otteeseensa. Eikö tätä olekaan täysin syyttä kehuttu?

Kirja kertoo pienestä opiskelijaporukasta jolla riittää enemmän synkkiä salaisuuksia kuin laki sallii. Tämä ei ole perinteinen murhamysteeri; jo alussa tiedetään kuka tappoi ja kenet. Kyse on murhaan johtavista tapahtumista.

Eniten harmittaa se ettei tästä kirjasta ole vieläkään tehty elokuvaa.

Nella Koskell: Lihan hinta

En ole koskaan lukenut kirjaa jossa on näin huonoa suomen kieltä. En ymmärrä miksei kaikkia typoja, kielioppivirheitä ja huonoja lauserakenteita ole korjattu kustannusvaiheessa. Kieli ja tarina ovat myös todella lapsellisia.

En tiedä miksi olen aikoinaan lisännyt Lihan hinnan kirjaston muistilistalleni. Syy saattaa hyvinkin olla se että kirjassa Kuopio on hyvin keskeinen tapahtumapaikka. Savilahti, Neulamäki, KYS, Kotkankallio... Kaikki nämä mainitaan kirjassa.

*kansikuva sensuroitu

John Bradshaw: Kissan mieli

 John Bradshaw: Kissan mieli - Ymmärrä lemmikkisi käytöstä

Miten näin kiehtovasta aiheesta voi saada aikaan näin tylsän kirjan? Vaikka olisi kuinka kissahullu niin tämän kirjan lukeminen on täyttä kidutusta. Jokainen sivu oli yhtä tuskaa. Jatkuvasti etsin ympäristöstä joitakin muita, mielenkiintoisempia kirjoja jotta ei tarvitsisi tyytyä tähän.

Ja hyvin vähän tässä kirjassa oli kissafanille mitään uutta tietoa. Ehkä semmoinen on se että kissojen kynsiä kutiaa kun niiden ulkokerros on irtomassa ja siksikin kissat haluavat raapia esineitä (ja tehdä itselleen manikyyrejä puremalla kynsiä?) Sen tiesin jo että vitivalkoisilla kissoilla on suurentunut riski sairastua ihosyöpään.

Lainasin kirjan kirjaston lastenosastolta - kuka lapsi muka jaksaisi tätä kirjaa lukea?

Markku Myllykangas: Rahan raiskaama terveydenhuolto

Luin kaksi Markku Myllykankaan kirjaa, Pharmageddon: Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä ja Rahan raiskaama terveydenhuolto.

Turhaan luulet olevasi terve sillä lääketeollisuuden mielestä et todellakaan ole. Sinua ei vain ole tutkittu tarpeeksi. Kyllä sinullekin joku "ennaltaehkäisevä" ja terveysongelmia aiheuttava lääkitys keksitään.

Lääketeollisuudesta on tullut yksi maailman tuottoisimmista ja moraalittomimmista bisneksistä. Ennalta ehkäisevässä lääkinnässä yhä useampi potilas kuittaa vain hoidon sivuvaikutukset.

Kohta jokainen suomalainen syö jotain valmistetta pysyäkseen terveenä. Vakavienkin haittojen todennäköisyys voi olla hyötyjä suurempi.


Lääketeollisuus haluaa että jokainen käyttää mahdollisimman montaa lääkettä mahdollisimman pitkään. Ei todellakaan riitä että vain sairaita lääkitään, myös terveet pitää saada lääkitykselle. Tämän varmistamiseksi keksitään kokonaan olemattomia sairauksia. Lääketeollisuus pelottelee terveetkin kuolemanpelolla lääkitykselle.

Mutta ei se mitään, tämänhän suurin osa ihmisistä hyväksyy riemusta kiljuen. On katsos niin kivaa kun voi elää epäterveellisesti ja sitten ottaa pillerin joka peittää epämukavat oireet. Tosin vastoin yleistä harhaluuloa tupakoijat ja ylipainoiset eivät aiheuta eniten kustannuksia terveydenhuollolle! Terveellisemmin elävät elävät pidempään ja tuottavat siksi eniten kustannuksia.

Lääkefirmat käyttävät moninkertaisesti enemmän rahaa lääkkeiden markkinointiin kuin uusien lääkkeiden tutkimustyöhön. Mainonnalla luodaan tuskaa, tyytymättömyyttä ja pelkoa.

Useimmat ihmiset eivät tiedosta lääkettä ottaessaan sen olevan riski - pahimmassa tapauksessa lääke voi tappaa. "Potilas lääkittiin kuoliaaksi." Mutta eihän sitä etukäteen tiedä kumpi tappaa todennäköisemmin, tauti vai lääke.

Emma Donaghue: Huone

Emma Donaghue: Huone

Tämän kirjan luin yhdessä sunnuntai-illassa. Ei se mitenkään erityisen lyhyt tai nopealukuinen ollut, mutta silti. Kaipa halusin tietää miten käy.

Huone kertoo pikkupojasta joka on elänyt koko elämänsä yhdessä huoneessa, kidnapatun äitinsä kanssa eikä muusta elämästä tiedä.

Yksi asia kirjassa ärsytti. Miten voi mistään "äidinrakkaudesta" puhua kun äiti on valmis riskeeraamaan poikansa hengen - ja todella pahasti - toteuttaakseen pakosuunnitelman jonka onnistumismahdollisuus on lähes nolla? No ilmeisesti äitsykkä ei ollut mieleltään kovinkaan terve kaikkien noiden vankeusvuosien jälkeen.

Charlie Huston: Kalmasiivouksen salattu taito

Pohdin satunnaista vahinkoa jota tuotamme toisillemme heräämällä ja olemalla sellaisia kuin olemme.

Charlie Hustonin kirja Kalmasiivouksen salattu taito oli minulle huikaiseva pettymys. Kirja on todella tylsä enkä voinut välittää tippaakaan yhdenkään hahmon kohtalosta. He kaikki - tietysti erityisesti päähenkilö - ovat todella vastenmielisiä luusereita.

Ainoa hyvä asia kirjassa on sen nimi.

Tämä on harmi sillä alunperin halusin lukea Hustonin tuoreemman (vampyyri)kirjan Kuolleena palannut, mutta sitä ei ollut kirjaston hyllyssä. Nyt mietityttää kannattaako sitä vaivautua lainaamaan.

Sylvia Day: Sinusta heijastettu

Noloa. Olin lukenut Crossfire-trilogian toista osaa Sinusta heijastettu jo noin viisikymmentä sivua kunnes tajusin että olen lukenut tämän kirjan aikaisemminkin. Enkä viisikymmentä vuotta sitten vaan vasta viime vuonna. Olen siis lukenut trilogian kaksi ensimmäistä osaa, ja sittenkin vain kolmas eli viimeinen on lukematta.

No olisi kai voinut käydä huonomminkin. Olisin voinut lukea koko kirjan tajuamatta mitään.

Pitää kyllä tarkasti harkita kannattaako se viimeinen osa Sinuun kiedottu lukea. Kun kyseessä näköjään on niin "unohtumaton" hömppä. Kun jokainen luettu sana tuntuu kallisarvoisen elämän haaskaukselta.

Kaari Utrio: Bella Donna

*kansikuva sensuroitu*
Ainahan muoti ja mukavuus ovat olleet kaksi aivan eri asiaa.

Naisten muodin historia on täynnä toinen toistaan naurettavampia, epäkäytännöllisempiä ja epämukavampia vaatevirityksiä. Kaari Utrion kirjassa Bella Donna kerrotaan naiseuden eli kauneuden historiasta ja naisen aseman muutoksesta. Joissakin kulttuureissa on ollut tapana tappaa vaimo aviomiehensä hautajaisissa...

Yksi elämäni suurimmista haaveista on saada joskus pukeutua vannehameeseen. Siksi olen aina toivonut syntyneeni 1800-luvulle, mutta tietenkin tarkemmin ajateltuna se olisi ollut aivan hirveää. Lääketiede oli lapsenkengissään ja lääkärit aiheuttivat enemmän vahinkoa kuin paransivat. Ja enhän minä olisi ollut mikään rikkaan plantaasinomistajan tytär vaan joku pelto-orja. Eli olisin vain saanut haaveilla krinoliineista. Ja vannehameet ja korsetit olisivat olleet kamalia pitää päällä jokaikinen päivä, eri asia sitä olisi kerran kokeilla.

Tämä look olisi kyllä kelvannut minulle:

Ja mitä tulee lääketieteen kehitykseen niin on aina yhtä mielenkiintoista miettiä olisiko jo kuollut ilman nykyaikaista lääketiedettä. Ja kuinka monta kertaa?

Chad Harbach: Pelin henki

Chad Harbach: Pelin henki

Mikään ei ikinä muuttuisi, hän itse ei muuttuisi koskaan, ja elämä, elipä hän sitä missä hyvänsä, olisi samaa muuttumatonta paskaa, koska hän oli paikalla. 

Minua ei kiinnosta baseball tippakaan enkä tietysti edes tiedä siitä yhtään mitään. Siksi kai voisi sanoa etten kuulu tämän kirjan kohderyhmään. Miksi edes kiinnostuin tästä kirjasta niin että halusin sen lukea? Syynä on tietysti homostelu, se on harvinaista herkkua kirjoissa.

Tavallaan kirja oli tylsä, mutta piti silti otteessaan. Lopussa oli yllättävän koskettava hetki.

Kyllä tässä kirjassa on jotain vanhan ajan tuntua. Vaikea ajatella että tämä sijoittuu ihan nykyaikaan.

Donald McCraig: Rhett

Donald McCraig: Rhett 

Minä näen edessä olevan elämäni katkeamattomana päivien nauhana, jossa jokainen päivä on samanlainen, yhtä tyhjä kuin kaikki muutkin. 

Mitä liikkuu ihmisten päässä jotka päättävät että klassikoiden teurastaminen on aina yhtä hyvä idea? Eikö heitä pelota Margaret Mitchellin kummitus? En lukenut Tuulen viemän jatko-osaa Scarlettia loppuun 20 vuotta sitten, mutta jostain syystä tämän luin. Eikä olisi kannattanut?

Rhett (alkuperäinen nimi Rhett Butler's people on kuvaavampi) kertoo Tuulen viemän tapahtumat Rhett Butlerin näkökulmasta. Tätä kirjaa on kritisoitu paljon, eikä syyttä. Hahmot ovat monesti "out of character". Eniten minua ja montaa muuta pöyristytti eräät Melanien kirjoittamat kirjeet, Melanie ei olisi koskaan kirjoittanut niin.

Stephen King: Mr Mercedes

Stephen King: Mr Mercedes

Tylsääkin tylsempi kirja. Jos tämän olisi kirjoittanut joku nobody Kingin sijaan niin ei olisi ylittänyt julkaisukynnystä. En vaan tykännyt. Ei ollut mielestäni yhtään jännittävä.

Ja valitettavasti kuulin jo etukäteen että tälle voisi ehkä joskus tulla jatkoa. Tämä pilasi omalta osaltaan lukunautintoa sillä silloinhan kirjan pitää päättyä niin että jatko on mahdollinen. Eli sen tiesi että lopussa ei tapahdu mitään... lopullista.