Äänissä naispäähenkilö Jo asuu älyteknologialla varustetussa kodissa. Mutta entä jos kaikki se teknologia kääntyy asukasta vastaan? Vai onko Jo vain tulossa hulluksi, kuten edesmennyt isänsä?
Minun täytyy oikeasti lopettaa S. K. Tremaynen kirjojen lukeminen. Hänen
"jännärinsä" ovat suurimmaksi osaksi tyhjää filleriä. Hänen kirjoistaan
pystyy turvallisesti hyppäämään yli suurimman osan tekstistä ja pysyy
silti hyvin kärryillä. Minua ei kiinnosta hahmojen arkiset puuhat.
Tremaynen ohella arkisuus vaivaa esimerkiksi Clare Mackintoshin kirjoja.
Tremaynen ongelmana on myös naishahmojen epäuskottavuus. Se kuuluisa
miehinen katse?
Siinä on se pieni ero. Niin monen jännityskirjailijan kirjat ovat tyhjää täynnä, mutta esimerkiksi Sandra Brownin jännäreistä ahmin jokaisen sanan. Brownissa olenkin löytänyt uusimman suosikkikirjailijani. Ja kenties suosikkigenreni? Jännärit romanttisella vivahteella ovat kuin minua varten tehtyjä.
