Steve Cavanagh: Kolmastoista

Kehtaavat valehdella että Steve Cavanaghin jännäri Kolmastoista (mainoslinkki) olisi Eddie Flynn -sarjan avausosa. Ei se ole, vaan neljäs. Ei ole ensimmäinen kerta kun jonkin kirjasarjan ei-ensimmäistä osaa väitetään Suomessa ensimmäiseksi koska se on ensimmäinen osa joka on jaksettu suomentaa. Ei näin, kustantajat.

Entinen huijari Eddie Flynn palkataan puolustusasianajaksi kohuoikeudenkäyntiin. Hollywoodin tähtinäyttelijää Robert Solomonia syytetään vaimonsa ja tämän rakastajan murhista. Onko hän syyllinen? Ja kuka on soluttautunut valamiehistöön? 

Tykkäsin tästä kirjasta paljon ja haluan lukea sarjan seuraavankin osan. 

 

 

Amanda Craig: Synkkä sopimus

Olen niin kyllästynyt jännäreihin jotka eivät ole jännäreitä.

Amanda Craigin Synkän sopimuksen (mainoslinkki) lähtökohta on kutkuttava: Kaksi naista kohtaa junassa. He päättävät murhata toistensa aviomiehet.

Jos tykkäät Kaunottaresta ja hirviöstä, Jane Austenin romaaneista, ryysyistä rikkauksiin -tarinoista ja sosiaalisesta kommentaarista, Synkkä sopimus voi sopia sinulle, mutta jännäri se ei ole. 

 

 

B.A. Paris: Romahduspiste

B.A. Parisin kirjassa Romahduspiste (mainoslinkki) Cass ajaa oikoreittiä kotiin synkkänä ja myrskyisänä yönä. Hän näkee tien vieressä naisen mutta ei auta tätä. Seuraavana aamuna hän saa tietää että kyseinen nainen tapettiin.

Syyllisyys, muistikatkot ja epäilyttävät puhelut alkavat vaivata Cassia. Onko murhaaja myös Cassin perässä?

On ahdistavaa lukea jatkuvasta muistin pettämisestä. Tapa jolla asiat alkavat selvitä on epäuskottava. 

 

 

Varo juonipaljastusta kuvan alla!

 

 

Cassin mielenterveys ei kestä syyllisyyden tunnetta kirjan alussa. Miten hänen mielenterveytensä muka kestää hänen tilanteensa kirjan lopussa? Kun juuri hänen vuokseen Jane kuoli, ja hän menetti sekä aviomiehensä että parhaan ystävänsä. 

 

Jani Kaaro: Massahysteria

Mitä opin Jani Kaaron kirjasta Massahysteria (mainoslinkki)? 

Massahysteriat ovat naisten juttu, joilla he kapinoivat alistavia ja kurjia oloja vastaan.

Ihminen voi kuolla nukkuessaan joukkohysterian vuoksi. Hysteerisenä ihmisenä olisin halunnut välttyä tältä tiedolta.

Kirjan lopussa mennään metsään kun väitetään että esimerkiksi homesairaus, monikemikaaliyliherkkyys, POTS, krooninen väsymysoireyhtymä ja pitkittynyt korona ovat "toiminnallisia" sairauksia. Tuon väitteen vuoksi en aio enää lukea Jani Kaaron kirjoja.

 

 

Ruth Ware: Nainen huoneessa 11

Taas yksi nainen jossakin. Haluan niin kirjoittaa kirjan nimeltä Nainen avaruudessa. Suljetun huoneen mysteeri avaruusaluksella tai avaruusasemalla? Count me in.

Nainen huoneessa 11 (mainoslinkki) on jatkoa Ruth Waren menestyskirjalle Nainen hytissä 10, josta on tehty elokuvakin.

Toimittajan työstään perhe-elämän vuoksi luopunut Lo Blacklock kutsutaan taas jonnekin, ja totta kai hänen ympärillään tapahtuu murhia.

En pidä tämän kirjailijan kirjoista. Nytkin odotellaan sivulle sata asti suurta paljastusta, joka paljastetaan jo kirjan takakansitekstissä. Minua ei myöskään kiinnosta kenenkään arki tai perhe-elämä. Arki ja perheet pois minun jännäreistäni!

Tässäkään kirjassa ei ole yhtäkään yllättävää juonenkäännettä. Minun täytyy lopettaa Ruth Waren kirjojen lukeminen, en ole tykännyt niistä yhdestäkään. Paitsi että minulla oli valitettavasti lainassa vielä yksi... 

 

 

A.J. Finn: Lorun loppu

Että minä vihasin tätä kirjaa, ja halusin koko ajan lopettaa sen kesken. 

A.J. Finnin Lorun lopussa (mainoslinkki) menestynyt kirjailija Sebastian Trapp on kuolemassa, ja hän kutsuu Nicky Hunterin luokseen kirjoittamaan elämänkertaansa. 20 vuotta sitten Trappin vaimo ja lapsi katosivat. Mitä heille tapahtui? 

Lorun loppu on loputon (yli 500 sivua) ja loputtoman tylsä tarina, jossa on liikaa ihmisiä jotka puhuvat oudosti. Loppuratkaisukin oli sellainen jota vähän pelkäsin, mutta se oli vieläkin pahempi.

Suomalaisille kirjassa on jotain hauskaa: 

Uudenvuodenaaton, jonka hän oli viettänyt lautalla Tallinnasta Helsinkiin ja sen, kuinka matkustajat - lähinnä suomalaiset viinaturistit - olivat avanneet kilisevät reppunsa, kalisevat laukkunsa ja tyhjentäneet pullottavat taskunsa kohottaen maljan tulevalle vuodelle. 

"Se oli kenties elämäni eriskummallisin uudenvuodenaatto", Sebastian sanoi. 

 

 

En tiennyt kohusta A.J. Finniin liittyen. Hän vaikuttaa olevan patologinen valehtelija.

 

Chris Carter: Teloittaja

Teloittaja on toinen osa Chris Carterin kidutuspornosarjassa. 

Los Angelesia riivaa taas sarjamurhaaja, jonka murharyhmän etsivä Robert Hunter yrittää parinsa Carlos Garcian kanssa saada kiinni. 

Miksi tämän sarjan jokaisen osan sarjamurhaaja haluaa kiduttaa uhrejaan pitkän kaavan mukaan? Kirjaimellisesti sairasta. Minun on pakko lopettaa tämän kirjasarjan lukeminen oksettavan ja ylimitoitetun väkivallan vuoksi. 

Tykkäsin sarjan avausosasta Krusifiksitappaja, mutta siinäkin oli liikaa väkivaltaa.

Toisaalta mietin olenko kaksinaismoralisti vai tekopyhä kun valitan asioista joita oma dekkarini sisältää? 

VARO!

Kuvan alla juonipaljastuksia! 

 

 

Mutta sitten asiat menivät niin henkilökohtaisiksi että minua alkoi itkettää. Jo sarjan ensimmäisessä osassa oli juonenkäänteessä ikävä samankaltaisuus oman dekkarini kanssa. Ja nyt toisessa osassa murhaajalla on sama motiivi kuin toisessa dekkari-ideassani. Teloittajassa käsitellään laajasti koulukiusaamisen psykologisia vaikutuksia ihmiseen, ja esille nousee jopa se syy miksi en ole hankkinut lapsia.

Ehkäpä ne paskiaiset sittenkin ansaitsivat kohtalonsa? 

Onko minun pakko lukea sarjan kolmaskin osa (Vaanija) jotta näen mitä kivaa henkilökohtaista siitä paljastuu? 

 

PS. Eivätkö kiinteistönvälittäjät tapaa myymiensä talojen omistajia? 

 

Sebastian Fitzek: Saattaja

Sebastian Fitzekin Saattajan (mainoslinkki) mukaan maailmassa on vain yhdenlaisia miehiä: hirviöitä jotka haluavat kiduttaa naisia pitkän kaavan mukaan. Mitä hyvää tässä kirjassa saattaisikin olla peittyy kamalan kidutuksen ja väkivallan alle.

Karlan tielle osuu vain väkivaltaisia miehiä. Hän soittaa vahingossa saattaja-palveluun, jonka tarkoituksena on auttaa naisia turvallisesti kotiin. En tiedä ymmärränkö tämän oikein: puhelimeen puhumisen on tarkoitus suojella väkivallalta? Saattaja-palvelussa Karlalle vastaa Jules, jolla on menneisyydessään traumoja. Karla väittää että mies joka uhkaa hänen henkeään tappaa seuraavaksi Julesin. Ovatko he molemmat oikeasti vaarassa? 

Kirjan etukannen mukaan tästä on tehty elokuvakin (The Calendar Killer) Primeen. Onko se yhtä väkivaltainen, ja hekumoiko naisiin kohdistuvalla väkivallalla?

 

 

Olen lukennut useampiakin Fitzekin kirjoja, mutta Saattajan väkivallan jälkeen tuntuu siltä että kiitti mulle riitti.

 

Leonie Swann: Murha laitumella

Sain tietää Leonie Swannin kirjasta Murha laitumella (mainoslinkki) kirjapelistä Tiny Bookshop. Olin auttamattomasti myöhässä, koska tähän lammasdekkariin perustuva elokuva Lammasetsivät (The Sheep Detectives) oli juuri keväällä elokuvateattereissa. Monen mielestä elokuva on parempi kuin kirja. Miten näin on päässyt käymään?

Irlannin Glennkillissä lammaspaimen George löytyy murhattuna, lapio lävitseen lyötynä. Hänen lampaansa ottavat tehtäväkseen selvittää paimenensa murhan.

Voiko eläinten näkökulmasta kerrottu kirja olla hyvä ja viihdyttävä? Oli tämä mielestäni parempi kuin Soturikissojen aloitusosa Villiin luontoon. 

Lopussa on hauska kohtaus, kun lampaat osallistuvat lampaiden kykykilpailuun esittämällä näytelmän paimenensa murhasta, saadakseen typerät ihmiset tajuamaan kuka murhan teki. Olen vähän yllättynyt siitä että tuota kohtausta ei ilmeisesti otettu mukaan elokuvaan. 

Elokuvassa on muutenkin paljon isoja muutoksia kirjaan verrattuna. Haluan todella nähdä tuon elokuvan, toivottavasti se tulee kirjastoon. Luulin että voisin tehdä siitä hankintatoiveen, mutta valitettavasti "Elokuvatallenteista ei voi tehdä hankintatoiveita lainausoikeudellisista syistä." Niisk. 

Kuvan alla juonipaljastus. 

 

 

Varo juonipaljastusta! 

 

 

Kirjan loppu oli todellinen pettymys ja antikliimaksi. Georgea ei murhattukaan, eivätkä lampaat edes onnistuneet selvittämään murhaa.

Tälle kirjalle on olemassa jatko-osia. Toisessa osassa Ihmissutta ken pelkäisi lampaat toteuttavat Georgen unelman ja pääsevät Eurooppaan. 

 

Erin Hunter: Soturikissat - Villiin luontoon

Soturikissat-sarjat ovat erittäin suosittuja lastenkirjoja. Kissojen ystävänä halusin kokeilla yhden lukemista, vaikka arvasinkin etteivät nämä ole minun juttuni.

Villiin luontoon (mainoslinkki) on ensimmäisen Soturikissat-sarjan ensimmäinen osa. 

Minulle, ns. aikuiselle, tässä kirjassa on liikaa väkivaltaa. Kissat eivät pelkästään tapa saaliita syödäkseen, vaan ne tappavat myös toisia kissoja.

Olin hyvin lähellä lopettaa tämän kirjan lukemisen kesken. Se ei vaan jaksanut kiinnostaa minua, ja pidin sitä tylsänä. Hahmoja eli kissoja on liikaa että niitä muistaisi.

Fantasia ei muutenkaan ole minun genreni, joten olen ehkä jäävi arvostelemaan tätä.

En aio lukea enempää Soturikissoja. 

 

 

Chris Carter: Krusifiksitappaja

Chris Carterin esikoisteos Krusifiksitappaja (mainoslinkki) on trillerisarjan ensimmäinen osa.

Robert Hunter on menneisyytensä traumatisoima LAPD:n murhaetsivä, joka saa uudeksi työparikseen Carlos Garcian.

Krusifiksitappaja on teloitettu. Miksi sitten alkaa ilmestyä ruumiita hänen merkillään varustettuna? Ei kai vain väärää miestä tuomittu? 

Kirja oli jännittävä ja viihdyttävä, ja piti minut otteessaan. Aion lukea sarjan seuraavatkin osat.

Mutta varoituksen sana: Krusifiksitappaja sisältää paljon väkivaltaa ja gorea, jopa oksettavuuteen asti. 

 

 

Kelly A. Turner: Syövästä voi selviytyä

Kelly A. Turnerin kirjassa Syövästä voi selviytyä käsitellään ruokavaliota, ravintolisiä ja henkisyyttä. Kuinka saada kehon oma immuunijärjestelmä tuhoamaan syöpäsolut?

Lopputulemana on että ei taida olla toivoa jos on yksinäinen perusnegatiivinen ihminen joka pelkää kuolemaa. Toksinen ja harhainen positiivisuus huijaa kuolemaa parhaiten.

Huono verenkierto ja alhainen ruumiinlämpö aiheuttavat syöpää. Yksinäisyys tappaa, ja lemmikkieläinten omistajat elävät pidempään.

Nauru ehkäisee syöpää, joten kannattaa katsoa komedioita. 

 

 

Ruokavalio 

Jätä ruokavaliosta pois liha, jalostetut tuotteet (ainakin valkoinen vilja) ja maitotuotteet (kaseiini). Mitä jää jäljelle?

Kasvikset ja hedelmät. Niistä ei paljoa kaloreita saa.

Pähkinät ja siemenet. Mutta nehän ovat niin täynnä myrkkyjä (esim. kadmium) että siemennäkkileipä-paketissakin on varoitus ja päivittäisen syöntimäärän rajoitus.

Pavut. Sisältävät antiravinteita (lektiini), ja saattavat aiheuttaa joillekin vatsavaivoja.

Ehkä noin rajoittunut ruokavalio sisältää tarpeeksi kaloreita joillekin, mutta entä jos on jo valmiiksi alipainoinen? 

 

Toki ruoan laatu USA:ssa on hiukan erilainen. Liha on täynnä kasvuhormoneita, antibiootteja ja paskabakteereita (esim. E. coli), koska tuotantoeläimet elävät omassa paskassaan. Kasvikset ovat täynnä tappavia bakteereita, koska ne kastellaan vedellä johon tuotantoeläimet ovat paskoneet. Kananmunat ovat täynnä salmonellaa ja säilyvät huonosti, koska niiden suojaava pinta tuhotaan desinfioimalla. En uskaltaisi syödä USA:ssa mitään. 

 

B.A. Paris: Herätä minut kuolleista

"Ainoa hahmo josta välitin on koira." 

Missä menee raja epäuskottavuuden suhteen? Se menee B.A. Parisin psykologisessa trillerissä Herätä minut kuolleista (mainoslinkki).

Finnin tyttöystävä Layla katoaa epäilyttävissä olosuhteissa. Vuosia myöhemmin Finn on menossa naimisiin Laylan siskon Ellenin kanssa, kun epäilyttäviä merkkejä alkaa ilmestyä. Onko Layla elossa? 

 

 

Varo juonipaljastuksia!

 

 

Menee täysin liian epäuskottavan puolelle kun ihminen ei mukamas tunnista kadonnutta tyttöystäväänsä, ja alkaa seurustella tämän kanssa tämän "siskona". 

 

Olen aiemmin lukenut B.A. Parisilta Suljettujen ovien takana. 

 

Lucy Foley: Keskiyön pidot

Lucy Foleyn kirjassa Keskiyön pidot (mainoslinkki) menneisyydessään pahoja tehneet rikkaat ihmiset järjestävät ylelliset hotellin avajaiset. Juhliin on kuitenkin soluttautunut ihmisiä joilla on kosto mielessään. 

Moni on kritisoinut sitä että ihmiset eivät mukamas tunnista ihmisiä menneisyydestään, ja sama on ärsyttänyt minua muissakin kirjoissa. 

Varo juonipaljastuksia kuvan alla! 

 

 

Kirja on tylsä, eikä siinä tapahdu paljoa. Tylsintä on loppu, se että paha saa palkkansa. Kaikki kuolleet ovat ns. pahiksia.

Tässä kirjassa on hyvin paljon samaa kuin Kelsey Coxin Valehtelijoiden juhlissa. Silti toisesta pidin ja toisesta en. Miksi? Sitä ei kai voi järjellä selittää.

Piti ihan tarkistaa olenko lukenut Foleyltä mitään aikaisemmin. Kyllä vain, Avaimen.  

 

Marja Ruuti: Terve maksa

"Ujous ei ole oire alkoholin puutteesta." 

Marja Ruutin kirja Terve maksa: avain hyvinvointiin oli ollut lukulistallani vuosia.

Suositukset vähentää rasvaa ruokavaliosta ovat johtaneet ojasta allikkoon kun rasvaa on korvattu hiilihydraateilla. Sokeri ei ole ihmisen ravintoa.

Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa kolesteroliarvojen nousua. Sokeri kutistaa aivoja. Runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio tuhoaa maksan. Korkea verensokeri altistaa dementialle. Lasten purkkiruokien kuumennuksessa syntyy furaaneja jotka aiheuttavat maksasyöpää ja leukemiaa. 

Terve maksa on suorastaan vallankumouksellinen kirja. Olen yllättynyt siitä miten tässä kirjassa myönnetään sokerin ja viljojen huonot vaikutukset terveydelle. Miten voi olla laillista että laillistettu ravitsemusterapeutti myöntää sen? 

Surettaa että tätäkään kirjaa eivät lue ne jotka sitä eniten tarvitsisivat. 

 

 

 

Liittyykö maksa todella niin moneen terveyden osatekijään kuin tässä kirjassa väitetään? Johtuuko esimerkiksi ruusufinni maksan huonosta voinnista? Nykytiedon valossa ruusufinnin syynä ovat kylläkin usein talipunkit.  

Olen aiemmin lukenut Marja Ruutilta kirjan Oikeaa ravintoa minulle. 

 

Kelsey Cox: Valehtelijoiden juhlat

Kelsey Coxin esikoisromaanissa Valehtelijoiden juhlat (mainoslinkki) 16-vuotiaalle Sophielle järjestetään isot syntymäpäiväjuhlat komeassa talossa jyrkänteen laidalla. Yksi vieraista ei selviä juhlista hengissä. Kuka kuolee, ja kuka on syyllinen?

Tarinaa kerrotaan neljän eri naisen näkökulmasta. Heidän salaisuutensa paljastuvat hitaasti. Luvut ovat lyhyitä, ja kirja piti minua hyvin otteessaan.

Koska kaipaan epätoivoisesti hyviä jännäreitä luettavaksi en malta odottaa että Kelsey Cox julkaisee lisää kirjoja. 

 

 

Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen

Elinor Cleghornin kirja Sairas ja viallinen - Naiset lääketieteen historiassa on minulle henkilökohtainen opus erityisesti luulosairauteni eli endometrioosin vuoksi.

Sairas ja viallinen kertoo siitä siitä kuinka naiset ovat kärsineet lääketieteen historiassa - ja kärsivät yhä.

Vaikka lääketieteessä on tultu paljon eteenpäin vieläkin on aivan liikaa tehtävää. Tänäkin päivänä suuri osa lääkäreistä ei usko naisten kipuja. Osa jopa luulee että naisten kivut johtuvat vaikkapa masennuksesta tai ahdistuksesta, vaikka asia on juuri päinvastoin. Kun tarpeeksi koskee niin henkinenkin terveys kärsii. 

Endometrioosi mainitaan kirjassa useamman kerran. Tuntuu uskomattomalta ettei endometrioosista tiedetä ja tajuta vieläkään yhtään mitään. Sitä ei osata diagnisoida, hoitaa, parantaa eikä ennaltaehkäistä. Kaikki se paska misinformaatio mitä lääkärit päästelevät suistaan vielä vuonna 2026 tekee vihaiseksi ja surulliseksi. Niin paljon turhaa kärsimystä maailmassa.

Doris Lessing: Kissoista

Kategoria: Lukematta paskaa

Nobel-voittaja Doris Lessingin kirjaa Kissoista (mainoslinkki) kaiketi markkinoidaan sopivana kissojen ystäville, mutta sitä se ei ole. Kirjojen jättäminen kesken on minulla todella harvinaista, mutta tämän kohdalla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Jo ensimmäisillä sivuilla Doris kertoo miten hän ampui kissan, ja miten hänen perheensä harrasti systemaattista kissojen tappamista. 

Kirjan loppuun asti lukeneet ovat kertoneet että Doris kaiketi koki olevansa kissojen ystävä, mutta sitä hän ei ollut. Kissojen ja kissanpentujen tappaminen, ja kissojen steriloinnin vastustaminen tekivät hänestä kissojen kiduttajan. 

Tiedän että ajat olivat ennen erilaiset. Tiedän että oma mummoni hukutti kissanpentuja. Mutta en silti pysty tai halua lukea tästä aiheesta. 

Kirjaimellisesti oksettava teos. 

 

 

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Onko Margaret Mitchellin klassikkoromaani Tuulen viemää (mainoslinkki) "rakkauskirje rasismille ja orjuudelle"? 

Katsoin pääsiäisenä 2025 suosikkielokuvani Tuulen viemää, ja sen jälkeen iski ajatus lukea kirja uudelleen. En muista montako kertaa olen sen aiemmin lukenut.

Scarlett O'Hara on Etelän kaunotar, jonka turvatun elämän Yhdysvaltojen sisällissota mullistaa. Scarlett on itsekäs ja kovasydäminen nainen, joku voisi kuvailla häntä julmaksikin. 16-vuotiaan Scarlettin elämä hajoaa palasiksi, kun hänen rakastamansa mies Ashley menee naimisiin serkkunsa Melanien kanssa. Kostoksi tästä Scarlett nai Melanien veljen Charlesin.

Nykylukijat pitävät Tuulen viemän kuvauksia rasismista hirveinä. Itse en ymmärrä sitä miksi muka pitäisi valehdella ja lakaista historiaa maton alle. Pahempaa olisi jos leikittäisiin että tiettyjä asioita ei koskaan tapahtunut. Sitähän harrastetaan nykyään ahkerasti esimerkiksi koronarokotusten suhteen. 

 

 

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Otin Miranda Cowley Hellerin kirjan Paperipalatsi (mainoslinkki) kirjaston ilmaishyllystä sillä ajatuksella että antaisin sen luettavaksi äidilleni. Onneksi menin heti Goodreadsiin lukemaan tämän kirjan arvosteluja. Ne kertoivat että Paperipalatsi on täynnä lasten raiskaamista ja insestiä.

Ellellä on komea brittiläinen aviomies Peter ja kolme lasta. Silti hän haikailee nuoruudenrakkautensa Jonaksen perään. Kumman hän valitsee? Varmasti väärän.

Elle rupesi tosissaan kuvottamaan minua kissavihansa takia. Erityisesti valkoiset kissat kuvottavat häntä. No, Elle, sinä kuvotat minua. Tuon kissavihan vuoksi toivoin että Ellelle kävisi pahasti. Se oli tietysti turha toivo.

Kuinka monta samanlaista kirjaa olen lukenut viime aikoina? Sellaista jossa pettävä nainen arpoo kahden miehen välillä? Mitä jos sukupuoliroolit olisivat toisin päin? Tulisiko kirjalle yhtä paljon ylistystä?