Stephen Kingin Fairy Tale kertoo teinipoika Charlie Readesta joka pelastaa naapurinsa Howard Bowditchin tämän telottua itsensä. Poika päätyy huolehtimaan naapuristaan ja tämän koirasta tämän toipumisajan.
Että osaakin olla tylsä kirja. Skippasin suurimman osan. Kestää ikuisuuden ennen kuin mitään alkaa tapahtua. En tiedä onko vika minussa vai Kingissä kun en jaksanut tätä lukea. Mutta jo aiemminkin minulla on ollut suuria vaikeuksia hyväksyä Kingin epätoivoista yritystä kirjoittaa nykynuorten elämästä.
Fairy talessa parasta on se että kaiken keskiössä on koira ja sen pelastaminen.
Aika myöhään minä tämän luin kun kerran suomennoskin (Satumaa) on jo ilmestynyt aikaisemmin tänä vuonna. Ja elokuvakin tästä on (tietysti?) tulossa.
Fairy talesta tulee ensimmäisenä mieleen Kingin aikaisemmasta tuotannosta 22.11.63 ja Lohikäärmeen silmät, jotka molemmat kuuluvat suosikkeihini. Olen pitkään halunnut lukea uudestaan tuon Lohikäärmeen silmät että näkisin vieläkö tykkään siitä, ja pianhan se olisikin kaanonissa vuorossa. Oikeastaan olen haaveillut sen ostamisesta omaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti