Joyce Carol Oatesin kirja Blondi on fiktiivinen teos Marilyn Monroesta
eli Norma Jeane Bakerista. Blondi r*iskaa kohteensa yhä uudestaan ja
uudestaan, aivan kuten siitä tehty samanniminen Netflix-elokuva. Olisin
halunnut lukea tämän kirjan heti kyseisen elokuvan katsottuani mutta sain sen käsiini vain Libgenistä, enkä saanut asetuksia mieleisiksini. Ja nyt myöhemmin kun löysin sen Helmetistä se ei oikeastaan jaksanut enää
kiinnostaa.
En voi tajuta miksei ole laitonta kirjoittaa fiktiota oikeista ihmisistä. Eikö näitä kirjailijoita jotka kirjoittavat paskaa oikeasti eläneistä ihmisistä hävetä yhtään? Miten kenelläkään tulee mieleen että otanpa jonkun julkkiksen ja kirjoitan hänestä fiktiivistä paskaa? Mikseivät nämä kirjailijat keksi omia fiktiivisiä henkiöhahmojaan? Eikö heitä pelota että nämä julkkikset pyörivät heidän vuokseen haudoissaan? Ja tulevat pikkasen vittuuntuneina kummittelemaan heille? Ja syystäkin, täysin ansaitusti.
Tämänkin kirjan olisi voinut hyvin julkaista sellaisenaan jos henkilöhahmojen nimet olisi muutettu fiktiivisiksi. Mutta eihän se käy, silloin olisi jäänyt saamatta kaikki rahat ja julkisuus. Oksettavaa. Asiat joita ihmiset tekevät rahan vuoksi...
MM on kaiketi ollut minulle pyhä lehmä (kirja käyttää hänestä paljon pahempia nimityksiä) siitä asti kun yläasteella teimme hänestä tutkielman, josta tuli lopulta 40-sivuinen ja joka myöhästyi pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti