Harry Clifton varttuu köyhän yksinhuoltajaäidin poikana autuaan tietämättömänä epäselvän syntyperänsä aiheuttamista ongelmista. Kun Harry rakastuu parhaan kaverinsa pikkusiskoon kukaan ei tee mitään estääkseen mahdollisesti sukurutsaista suhdetta ennen kuin on liian myöhäistä.
Lukiessa en voinut olla miettimättä että ovatko Archerin aikaisemmatkin kirjat olleet näin tylsiä? Jos minä kirjoittaisin näin tylsää tekstiä niin ei sitä kukaan lukisi tai kustantaisi. Olen kuitenkin aiemmin ollut Archerin kirjojen fani, hyllystäkin löytyvät esimerkiksi Tuhlaajatytär ja Suuri unelma.
Kaipa silti aion lukea sarjan seuraavan osan Isän synnit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti