Oli varmasti helvetin hyvä päätös minulta lopettaa tämän kirjan englanninkielinen versio kesken vuosi sitten. Kohta se suomennos ilmestyy niin luen sen sitten, ajattelin. Koko vuoden vilkuilin kännykkää että milloinka se viesti tulee joka ilmoittaa varatun kirjan saapuneen kirjastoon. No ei.
Vasta kai parisen kuukautta sitten kysyin kirjastolta että miksi heille ei ole vieläkään saapunut kirja joka ilmestyi lähes vuosi sitten. Vasta tuon viestin lähettämisen jälkeen tajusin tarkastaa netistä miten asia onkaan. Ja kappas vaan, jostain syystä Peilikaupungin suomennos oli myöhästynyt vuodella! Ilmankos sitten sitä ei saatu kirjastoonkaan.
Hyvää kannatti odottaa? Joo ei. Olen edelleen sitä mieltä että Justin Cronin jaarittelee liikaa. 644 sivua! En kestä näitä järkälemäisiä kirjoja, niissä ei ole mitään järkeä. Vievät liikaa tilaa ja painavat liikaa. Saisivat säätää lain että kaikki kirjat pitää julkaista vain pokkareina. Kovakantisuus on ihan turhaa hifistelyä.
En muistanut edellisistä osista mitään, enkä edes sitä ehkä noin sataa sivua minkä ehdin lukea The city of mirrorsista. No silti en todellakaan aloittanut alusta. Hahmotkin ovat koko ajan olleet minulle suurimmaksi osaksi harmaata massaa.
Mielestäni edelleen tässä koko trilogiassa parasta oli ensimmäisen osan alku, kun virus pääsi karkuun ja maailmanloppu koitti. Kaikki sen jälkeen... Plääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti