Suosikikseni niistä nousee (on pakko) novelli nimeltä Ur. Kuvauksen perusteella sen hyvyyteen on ehkä vaikea uskoa: Aiheena on Amazonin e-kirjojen lukulaite Kindle. Ei kuulosta kovin jännältä vai mitä? Novelli on hyvä itsessäänkin mutta lisäksi siinä on herkullisia viittauksia Mustaan torniin, erityisesti lopun alhaiset miehet keltaisissa takeissa.
Muita suosikkejani olivat Mile 81 (ihmisiä syövä auto), The Dune (hiekkaranta joka ennustaa ihmisten kuolemia), Bad Little Kid (ihmisten kuolemia aiheuttava pikkupoika) ja Obits (mies pystyy tappamaan ihmisen kirjoittamalla tästä muistokirjoituksen). Herman Wouk Is Still Alive toi tietysti mieleen Thelman ja Louisen. Pystyin todella tuntemaan sen epätoivon, sekä elämän menneet ja tulevat väärät valinnat.
Kokoelman viimeinen novelli Summer Thunder sai minut itkemään. Maailmanlopun keskelläkään ei ole mitään kamalampaa kuin kuolemansairas eläin joka pitää päästää tuskistaan. Onko niillä ihmisillä muka mitään väliä?
Erityinen herkku kirjassa olivat ennen jokaista novellia ollut kertomus tarinan synnystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti