Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu

Clare Leslie Hallin Missä maa murtuu (mainoslinkki) on ollut myyntimenestys ja ilmiö, kuten monella tapaa samanlainen kirja Suon villi laulu.

 

Perhedraamaa maatilalla 

Beth pyörittää maatilaa aviomiehensä Frankin kanssa. Menneisyydessään hänellä on ensirakkaus saman kylän pojan Gabrielin kanssa, josta tuli menestyvä playboy-kirjailija. Kun Gabriel palaa kylään poikansa kanssa vanhat haavat avautuvat. Sitten tapahtuu jotain kamalaa. Kuka on syyllinen?

Taas kerran paljon melua tyhjästä. Tämän pitäisi olla jännäri, mutta ei mielestäni ole sitä.

Varo jonkinlaisia JUONIPALJASTUKSIA kuvan alla. 

 

 

Onko oikeasti olemassa Frankin kaltaisia ihmisiä? Jotka ilomielin antavat ihmisten paskoa päälleen, yhä uudestaan ja uudestaan? 

Ja mikä järki on siinäkin että ihmiskunta pakottaa itsensä monogamiaan?  Jos ei sellainen luontaisesti ole, miksi antaa itsensä tulla aivopestyksi ja pakotetuksi siihen? Samaa ihmettelen aina esim. saippuasarjoissa.

Heti kirjan alussa tapetaan karitsoita ja koira. Jos et kestä eläinten kuolemista älä lue tätä kirjaa. 

 

Gu Byeong-Mo: Nainen ja veitsi

Nainen ja veitsi (mainoslinkki) kertoo 65-vuotiaasta naispuolisesta palkkamurhaajasta. Kirjan luvataan olevan "huikaisevan jännittävä toimintatrilleri". 

Joo ei. Kirja keskittyy salanimellä Sarvikynsi toimivan palkkamurhaajan tylsästä arjesta ja vanhuuden vaivoista kertomiseen. Kirjan idea on parempi kuin sen toteutus.

Että mukamas on olemassa kokonainen ala ja lukuisia toimistoja Koreassa palkkatappajille, joille riittää toimeksiantoja liukuhihnalta. Paljonkos siellä Koreassa oikein tapetaankaan päivittäin ihmisiä, ilman että murhaajat jäävät kiinni? Näemmä aika paljon. 

Ja se että 65-vuotias on muka niin vanha ja raihnainen ettei muista edes koiraansa ruokkia? Joo ei.

 

 

Freida McFadden: Kotiapulainen valvoo

Kotiapulainen valvoo (mainoslinkki) on Freida McFaddenin Kotiapulainen-sarjan kolmas osa.

Millie ja Enzo muuttavat lastensa kanssa heidän budjetilleen liian kalliiseen taloon. Uudet naapurit ovat tietysti epäilyttäviä ja epämiellyttäviä. Sitten jotain järkyttävää tapahtuu. 

Tästä kirjasta on sentään lukijoiden kesken kohtalainen yksimielisyys, täysin turha tekele. Moni on ollut pettynyt, ja toivoo sarjan jo päättyvän. Monen muun lailla en tunnistanut näitä hahmoja. Mitään oikeasti jännää ei ollut, tai tapahtunut. 

Itsehän en koskaan tykkää siitä että "jännäreissä" keskitytään vain tylsään arkeen ja kotielämään. 

Kotiapulainen valvoo tapahtuu 11 vuotta edellisen osan jälkeen. Aikamoinen aikaloikka. Ja tokihan kaikilla on aina tavoitteena se idyllinen perhe-elämä esikaupunkialueella. Niilläkin jotka ovat aikaisemmin eläneet hiukan epäsovinnaisempaa elämää.

 

 

Colette: Kissa

Coletten Kissa (La Chatte) kertoo kolmiodraamasta, jonka yksi osapuoli on tietysti kissa. Lopulta kaikki kärjistyy hirvittävään tekoon.

Jo nyt kissa tuoksui mintulta ja pelargonialta ja pensasaidalta. Alain piti sitä siinä, luottavaista ja haurasta olentoa, jolle oli ehkä luvattu kymmenen vuotta elämää. Ja hän kärsi ajatellessaan niin suuren rakkauden lyhyyttä. 

Sain tietää tämän kirjan olemassaolosta kirjasta Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä. Kävi myös tuuri, Kissa julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 2025. 

Mutta minut oli kirottu Kissan suhteen. Kun halusin varata sen kirjastosta niin en voinut tehdä sitä koska se oli hyllyssä, mutta kun menin kirjastoon sitä ei ollut siellä. Kun lähdin kirjastoon se ei ollut hyllyssä, mutta kun palasin kirjastosta kotiin kirja oli ilmestynyt hyllyyn. Kävi jopa niin että kerran kirja oli kirjastossa, mutta ei omalla hyllypaikallaan enkä löytänyt sitä muualtakaan, vaikka kävin omasta mielestäni kaikki esittelypöydät ja -hyllyt läpi.

Ja jostain syystä tämä pehmeäkantinen pienoisromaani on kaupoissa todella kallis. Luulin että Prisman hinta 38,20 euroa on paljon, mutta Suomalaisessa se maksaa 47,95! Kirjaa on vaikea löytää englanniksikin, jopa Amazonissa ei ole.

Siihen nähden miten pakkomielteinen olin puolen vuoden ajan tämän kirjan suhteen petyin siihen (tietysti). Coletten kerronta on pitkäveteistä ja liian kuvailevaa. 

Kirja on aivan täynnä kirjoitusvirheitä. Ilmeisesti kustantajalla ei ole varaa oikolukijaan.  

 

 

ALLA JUONIPALJASTUKSIA

 

Eräskin arvostelija kirjoitti näin: "Kuinka voisit olla rakastamatta kirjaa, jossa nainen pyytää miestä valitsemaan itsensä ja kissansa välillä, ja kissa voittaa?" Paitsi että kukapa nainen muka haluaisi voittaa itselleen tuon naisvihaajan?

 

"Pieni viaton olento, sininen kuin kauneimmat unet. Pieni sielu. Uskollinen, kykenevä hiljaa, hienostuneesti kuolemaan jos se mitä hän on valinnut pettää hänet. Sinä pidit sitä käsissäsi, tyhjän päällä... Ja avasit kätesi. Olet hirviö. En halua elää hirviön kanssa."