John Timbrell: Myrkkyjen paradoksi

Jotenkin tästä kirjasta jäi myrkkyjä vähättelevä kuva. "Joo, kyllähän ne jotkut myrkyt on vaarallisia mutta ei pieni määrä tee mitään pahaa". Just joo ja lehmät lentää. Ei se mitään että pieniä määriä myrkkyjä on ilmassa, juomavedessä ja ruuassa.

Netissä väitetään endometrioosi-lähteissä että dioksiinit ovat estrogeenisia ja endometrioosia pahentavia. Näin sanoo tutkimuksiin pohjautuen esimerkiksi maailman endometrioosijärjestö. Tässä kirjassa kuitenkin väitetään että dioksiini on antiestrogeeninen. No sittenhän endometrioosia sairastavien kannattaa alkaa ottaa dioksiini-kylpyjä? Kaikki keinot käyttöön kun taistellaan estrogeeniä vastaan!

Kirjan tätä lausetta en ymmärrä: Dioksiinilla on melkoinen antiestrogeeninen eli estrogeenin vaikutusta estävä vaikutus, mutta Seveson onnettomuuden jälkeen todettiin, että rintasyövän ilmaantuvuus väheni. Miksi lausessa on sana mutta? Jos jokin vähentää estrogeeniä niin se vähentää automaattisesti myös rintasyöpää (ja endometrioosia). Toisaalla kirjassa todetaan että dioksiini vähentää rintasyövän lisäksi myös toista estrogeeniriippuvaista syöpää eli kohtusyöpää. Eli pitäisipä tosiaan ruveta herkuttelemaan dioksiinilla. Dioksiinia on mm. autojen pakokaasuissa ja kloorivalkaistuissa papereissa. Ja minä kun ostin ihan turhaan kloorittomia Pirkka-vessapapereita?

Kirjassa mainitaan Suomi arseenia käsittelevässä luvussa, eikä positiivisessa mielessä.