maanantai 29. syyskuuta 2025

Terry Hayes: Kulkusirkka

Terry Hayesin Kulkusirkka (mainoslinkki) on 900 sivua pitkä. Todellinen tiiliskivijärkäle. 

Odotin tätä kirjaa pitkään. Se myöhästyi monta vuotta.

Ja kaiken tämän ajan luulin että Kulkusirkka on Vaeltajan jatko-osa. Mutta ei se ole. Jos olisin tiennyt tämän, en olisi halunnut lukea sitä. En olisi odottanut sitä. En olisi vaivautunut raahaamaan tätä järkälettä kotiin kirjastosta.

Kirjan lukeminen oli hidasta vain siksi koska en halunnut tarttua siihen sen massiivisen koon takia. Liian raskasta, varsinkin kesähelteillä. 

Mitäpä kirjassa sitten tapahtuu? Taas joku CIA-agentti tekee jotain vaarallisia töitä, kulkien syrjäseuduilla ja aavikoilla. 

Mutta niinhän siinä sitten taas lopulta kävi että kirja ja juoni vei mukanaan. 

Loppupuolellaan Kulkusirkka muuttuu tyylilajiltaan ihan erilaiseksi, scifiksi ja dystopiaksi. Tämä äkillinen juonen- ja tyylinmuutos on saanut lukijat lievästi sanottuna vihaisiksi. 

 


 

keskiviikko 24. syyskuuta 2025

Stephen King: Pimeällä puolella

En ole enää pysynyt kärryillä Stephen Kingin tuotannon suhteen. Huonosti menee jos suomennos ehtii ilmestyä ennen kuin luen kirjan.

Pimeällä puolella (mainoslinkki) on novellikokoelma. Kingillä on tuotannossaan lukuisia upeita novellikokoelmia, joten odotusarvoni olivat korkealla.

King ei vain voi voittaa. Mielestäni on noloa jos hän yrittää kirjoittaa nykynuorista. Ja jos hän kirjoittaa itsestään eli vanhoista kirjailijoista, niin sekään ei kelpaa minulle. 

 

Kaksi lahjakasta paskiaista 

Taas yksi tarina kirjailijasta, tylsää. Ja mitä eroa tällä on Kolkuttajiin? 

 

Viides askel

Kiva lyhyt tarina hyvällä twistillä.

 

Seko-Willie

Tästä tuli mieleen ahdistava elokuva Skeleton Key, jonka haluaisin uskaltaa taas katsoa uudestaan mutta en vaan taida pystyä siihen.

 

Danny Coughlinin paha uni

Pitkä, tylsä ja turha tarina miehestä joka näkee unessa minne ruumis on piilotettu, ja päätyy murhan pääepäillyksi. 

 

Finn

Epäonnenmies sekoitetaan toiseen mieheen ja kidnapataan syyttömänä. 

 

Slide Inn Roadilla

Vanha mies pelastaa päivän, kuinkas sattuikaan?

 

Punainen näyttö

Apua, vaimoni on alien? 

 

Turbulenssiasiantuntija

Tämä tarina ei ehkä käy lentopelkoisille. Itsekin olen semmoinen, mutta eipä sillä ole mitään väliä koska en ole koskaan ollut lentokoneessa. En tajua miksi sinne olisi muka pakko mennä.

 

Laurie

Laurie on koira joka kohtaa krokotiilin. Tai alligaattorin, onko niillä muka jotain eroa?

 

Kalkkarokäärmeet

"Jatko-osa" Cujolle. En ehkä halua tietää mitä joillekin tyypeille kuuluu vuosikymmeniä myöhemmin.

 

Unennäkijät

Minulle kenties kiinnostavin tarina koko kokoelmassa. Tämä voisi saada pelkäämään nukkumista.

 

Vastausmies

Tämäkin oli kiehtova tarina. Jos voisit saada etukäteen vastauksia elämäsi kulusta, mitä kysyisit? Ja olisitko valmis kestämään vastaukset?

 

Stephen King Pimeällä puolella

 

 

maanantai 15. syyskuuta 2025

Robin Cook: Night Shift

Night Shift on Robin Cookin Jack Stapleton & Laurie Montgomery -sarjan 13. osa

 

Laurien hyvä ystävä, lääkäri Susan Passero tapetaan, tosin vain lukija tietää tämän. Jack yrittää selvittää kuolinsyytä, joka vaikuttaa mysteeriltä. Sue epäili että sairaalassa riehuu sarjamurhaaja. Pian on muitakin henkiä vaarassa.

Jotkin sarjan pääparia koskevat asiat olivat minulle uusia ja outoja, ja tajusinkin vasta jälkikäteen että minultahan on lukematta sarjan edellinen osa Genesis, koska sitä ei ole kirjastossa. 


Kirjan miinuksia

-jatkuva koronarokotepakotus

-paska dialogi, erityisesti jatkuvasti toistuvat samat ja kornit "kirosanat"


Onko Robin Cook aina ollut näin huono kirjoittaja? Ei ole, luinhan vastikään suosikkini häneltä, Mutantin.

 


 

maanantai 8. syyskuuta 2025

Miranda July: Nelinkontin

Minussa on se vika että jätän kirjan lukemisen kesken todella harvoin. Miranda Julyn Nelinkontin (mainoslinkki) on taas yksi suosittu ja kohuttu kirja joka minun olisi pitänyt jättää välistä.

Keski-ikäinen nainen lähtee autolla road tripille, mutta pysähtyykin heti läheiselle paikkakunnalle. Kuinka hullu ihmisen täytyy olla että palkkaa motellihuonettaan varten sisustussuunnittelijan 20 000 dollarilla?

Keski-ikäinen taiteilija kirjoittaa kirjan keski-ikäisestä taiteilijasta. Pitäisikö siis olettaa että kyseessä on autofiktio tai omaelämäkerta? En ymmärrä ihmisten hinkua kirjoittaa itsestään. 

Seksistä voi kirjoittaa kauniisti ja kiihottavasti, mutta tämän kirjan seksikohtaukset aiheuttivat vain oksetusta. Enkä ole edes ainoa joka kokee näin.

Mikä tämän koko tarinan tarkoitus ja pointti oli? Olen kai liian tyhmä ymmärtämään sitä. Ainakaan mitään kunnollista loppua tai ratkaisua kirjassa ei ole. Turhaan luin loppuun asti.