Terry Hayesin Kulkusirkka (mainoslinkki) on 900 sivua pitkä. Todellinen tiiliskivijärkäle.
Odotin tätä kirjaa pitkään. Se myöhästyi monta vuotta.
Ja kaiken tämän ajan luulin että Kulkusirkka on Vaeltajan jatko-osa. Mutta ei se ole. Jos olisin tiennyt tämän, en olisi halunnut lukea sitä. En olisi odottanut sitä. En olisi vaivautunut raahaamaan tätä järkälettä kotiin kirjastosta.
Kirjan lukeminen oli hidasta vain siksi koska en halunnut tarttua siihen sen massiivisen koon takia. Liian raskasta, varsinkin kesähelteillä.
Mitäpä kirjassa sitten tapahtuu? Taas joku CIA-agentti tekee jotain vaarallisia töitä, kulkien syrjäseuduilla ja aavikoilla.
Mutta niinhän siinä sitten taas lopulta kävi että kirja ja juoni vei mukanaan.
Loppupuolellaan Kulkusirkka muuttuu tyylilajiltaan ihan erilaiseksi, scifiksi ja dystopiaksi. Tämä äkillinen juonen- ja tyylinmuutos on saanut lukijat lievästi sanottuna vihaisiksi.