Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Gillian Flynnin esikoisromaanissa toimittaja palaa kotikaupunkiinsa selvittämään siellä tapahtuneita lapsimurhia. Kuka murhasi pikkutytöt ja kiskoi heidän hampaansa irti?

Kirja on todella synkkä, masentava ja täynnä henkisesti sairaita ihmisiä. Joidenkin mielestä kirjan loppuratkaisu on epäuskottava, mutta itse en kokenut sitä niin. Jos se jotakin oli niin jopa ennalta-arvattava.

Luettuani kaikki kolme Gillian Flynnin romaania oli "hauskaa" tajuta että kaikissa niissä naispäähahmo on päästään vialla. Sama kun toistuu omissa teksteissäni, ja mielestäni se kertoo minusta jotain ihmisenä. Miesvihani puolestaan paljastuu siinä että mieshahmot usein kuolevat tarinoideni lopussa. Ja en vain jotenkin voi sietää onnellisia loppuja, ne ovat niin tylsiä.

Sarah Lotz: Neljäs päivä

Neljäs päivä on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kolme. Risteilyalus pysähtyy keskelle merta ja joutuu tuuliajolle. Mitään yhteyttä maihin tai toisiin laivoihin ei saada. Mitä oikein on tapahtunut ja MISSÄ laiva on?

Loistoristeilijä tapahtumapaikkana kiehtoo minua, sillä risteily Karibialla on yksi suurimmista unelmistani. No tämän kirjan jälkeen ei todellakaan tee mieli minkäänlaiselle risteilylle.

Juoni eteni todella hitaasti ja valitettavasti täytyy todeta että kirjan sekavaa loppua on vaikea ymmärtää. En myöskään tykkää yliluonnollisista elementeistä kirjoissa tai elokuvissa, liian pelottavaa. Tosin nyt pelottavinta oli laivalla riehunut norovirus. Pettymys siis tämäkin kirja.

Gillian Flynn: Paha paikka

Ollessaan pikkutyttö Libby Day selvisi ainoana hengissä perheensä murhasta. Libbyn isoveli Ben tuomittiin murhista elinkautiseen. Mutta oliko hän oikeasti syyllinen?

Paha paikka alkoi ehkä hiukan hitaasti ja tylsästi, mutta piti minua lopulta tiukasti otteessaan. Pitäähän murhamysteerin ratkaisu saada tietää nyt heti. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin Gillian Flynnin tuoreemmasta ja hänet maailmanmaineeseen singonneesta Kiltistä tytöstä.

Kirjassa kerrotaan vuorotellen nykyhetken ja murhapäivän tapahtumia.

Kirjasta on tehty myös Charlize Theronin tähdittämä, haukuttu elokuva Dark Places.

James Dashner: The Death Cure

The Death Cure on The Maze Runner/Labyrintti-sarjan kolmas osa

En ole lukenut johonkin aikaan näin tylsää kirjaa. En olisi millään jaksanut ja viitsinyt lukea tätä loppuun asti.

The Death Cure oli myös ensimmäinen kirja tästä sarjasta jonka luin englanniksi. Kieli oli niin yksinkertaista että jopa minä olisin sitä pystynyt tuottamaan. Jos tämä oli ala-aste tasoista englantia niin siihen verrattuna Stephen Kingin kirjat ovat yliopistokamaa vaikeudeltaan.

PETTYMYS kaikin tavoin.

Eniten vituttaa syy miksi edes luin tämän kirjan (jo nyt): Sarjan toisen elokuvan Aavikkokokeet trivia-osiossa imdb:ssä kerrottiin iso juonipaljastus tämän kolmannen kirjan juonesta. Siis mitä hittoa juonipaljastus kolmannesta kirjasta tekee tokan elokuvan tiedoissa?!

Stephen King: The Bazaar of Bad Dreams

Jee, tätä olen odottanut. Uusi novellikokoelma Kuninkaalta! The Bazaar of bad dreams sisältää 20 novellia.

Suosikikseni niistä nousee (on pakko) novelli nimeltä Ur. Kuvauksen perusteella sen hyvyyteen on ehkä vaikea uskoa: Aiheena on Amazonin e-kirjojen lukulaite Kindle. Ei kuulosta kovin jännältä vai mitä? Novelli on hyvä itsessäänkin mutta lisäksi siinä on herkullisia viittauksia Mustaan torniin, erityisesti lopun alhaiset miehet keltaisissa takeissa.

Muita suosikkejani olivat Mile 81 (ihmisiä syövä auto), The Dune (hiekkaranta joka ennustaa ihmisten kuolemia), Bad Little Kid (ihmisten kuolemia aiheuttava pikkupoika) ja Obits (mies pystyy tappamaan ihmisen kirjoittamalla tästä muistokirjoituksen). Herman Wouk Is Still Alive toi tietysti mieleen Thelman ja Louisen. Pystyin todella tuntemaan sen epätoivon, sekä elämän menneet ja tulevat väärät valinnat.

Kokoelman viimeinen novelli Summer Thunder sai minut itkemään. Maailmanlopun keskelläkään ei ole mitään kamalampaa kuin kuolemansairas eläin joka pitää päästää tuskistaan. Onko niillä ihmisillä muka mitään väliä?

Erityinen herkku kirjassa olivat ennen jokaista novellia ollut kertomus tarinan synnystä.

Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu

Lapsuuden lopussa alienit saapuvat maapallolle. Heidän opastuksellaan maasta tulee onnela ja rauhan tyyssija. Mutta mikä onkaan avaruusolentojen lopullinen päämäärä? Mitä tapahtuu kun ihmiskunnan lapsuus päättyy?

Luin scifiklassikko Lapsuuden lopun ensimmäisen kerran teininä. Hauskaa että päätin lukea sen uudelleen juuri nyt, USA:ssa nimittäin näköjään alkaa joulukuussa tähän kirjaan perustuva kuusiosainen minisarja. Yhdessä pääosista on Under the Domen Mike "Barbie" Vogel, toivottavasti sarjasta ei tule yhtä paska.

Peter C. Gøtzsche: Tappavat lääkkeet

Tässäpä kirja jonka jokaisen pitäisi lukea: Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon. Tai ainakin niiden jotka eivät vielä tiedä miten lääketeollisuus toimii. Lääkefirman tavoitteena ei ole ihmisten terveys vaan mittavat voitot, ihmishengistä välittämättä.

Euroopassa ja USA:ssa lääkkeet ovat kolmanneksi yleisin tappaja heti sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Turvallisia lääkkeitä ei ole olemassa. Lääkeyhtiöt tappavat hirveitä määriä ihmisiä, ja saavat rangaistukseksi korkeintaan sakkoja. Ei pitäisi olla mitään eroa silllä tappaako ihmisen pillerillä vai pyssyllä.

Kirjassa kritisoidaan erityisesti psyykenlääkkeitä. Masennuslääkkeet aiheuttavat vieroitusoireena... masennusta ja sivuvaikutuksena voi olla esimerkiksi itsemurha.

*kansikuva sensuroitu

J.R. Ward: Varjot

HUOM! Tämä kirjoitus sisältää ison juonipaljastuksen

Varjot on Mustan tikarin veljeskunta-kirjasarjan 13. osa

"Be careful what you wish for. It might come true."

Olen pitkään ollut sitä mieltä että kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa on ihan liian vähän onnettomia loppuja. Mustan tikarin veljeskunta-sarjassakin ylionnelliset loput ärsyttivät erityisesti silloin, kun Jane "kuoli" mutta palasikin sitten kummituksena elämään normaalisti meidän maailmaamme.

Luulin ettei tässä sarjassa kumpikaan kirjan pääparista voisi koskaan oikeasti kuolla, vaan loppu olisi aina onnellinen. Siksipä en tämänkään kirjan aikana hetkeäkään ajatellut että Selena oikeasti kuolisi. Olin varma että jokin parannus tai keino löytyy viime hetkellä. Tai että Selena viimeistään palaa kuolleista jotenkin.

Siksipä iskikin epäusko siinä vaiheessa kun Selenan ruumiista poltettin. Että eikö se sieltä enää nousekaan? Itkin moneen otteeseen, J.R. Wardin kirjoitustyyli vain iskee minuun. Pahinta on tietysti se että pystyin samaistumaan Selenan tilanteeseen.

Monet sarjan fanit ovat olleet todella pettyneitä tämän kirjan loppuun. Kuulemma Selena kuoli siksi koska Wardin koira jouduttiin lopettamaan, ja hän halusi kanavoida sitä tuskaa. Tästä kirjasta ei päästäkään yli kovin helposti.

*kansikuva sensuroitu*
En edes tiedä mistä eli kenestä seuraava osa kertoo, ja milloin se ilmestyy. Jaahas, The Beast julkaistaan huhtikuussa 2016. Ihmettelinkin miksi Rhage oli Varjoissa niin isossa roolissa, ja että mikä häntä oikein vaivaa.

Anders de la Motte: Kupla

SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA

Peli-trilogian kolmas osa Kupla löytyi kirjaston uutuushyllystä, en edes tiennyt sen ilmestyneen.

Miksi tuhlasin kallisarvoista elämääni tämän kirjatrilogian lukemiseen? Koko sarjan ajan ärsytti ja oksetti kaikin tavoin ällöttävä ja vastenmielinen päähenkilö.

Mutta trilogian loppu olisi lopulta ollut ihana, jos kahta viimeistä lukua ei olisi ollut. Kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa on aivan liian vähän onnettomia loppuja, joissa pahikset voittavat.

Kuplan lopussa annettiin ymmärtää että päähenkilö on kuollut, mutta eihän niin sitten tietenkään lopulta ollutkaan, BUU. Tylsää.

James Dashner: Maze runner 2 - Poltettu maa

Olin lukenut netistä jo heti leffan nähtyäni että elokuva Labyrintti 2 - Aavikkokokeet poikkeaa juoneltaan oleellisesti kirjasta Maze runner 2 - Poltettu maa johon se perustuu, siksipä se ei tullut yllätyksenä.

Sarjan ensimmäisestä osasta en osannut sanoa tykkäsinkö enemmän kirjasta vai elokuvasta. Tämän toisen osan suhteen on helppo todeta että leffa oli enemmän mieleeni.

Labyrintti 2-elokuvassa Aukiolaiset pakenevat koko leffan ajan Pahaa, aina yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjassa he sen sijaan lähtevät tekemään tehtävää Pahan käskemänä. Toki se tavoite on molemmissa aivan samanlainen: Selvitä hengissä aavikon yli Turvapaikkaan. Kirjassa kaikilla on tartunta ja määränpäässä luvataan olevan lääkettä Roihuun.

Kirjassa labyrinteistä pelastuneita ei ole paljon niin kuin elokuvassa. Labyrinttejä on ollut vain kaksi: Teresa + pojat ja Aris + tytöt. Matkalle aavikon halki lähtevät ykkösosan Aukiolaiset ja Aris heidän mukanaan. Teresa on mystisesti kadonnut. Myös Aris pystyy kommunikoimaan telepaattisesti Thomasin ja Teresan kanssa.

Alun "pelastus"laitos on kirjassa pieni, siinä on vain kaksi makuusalia ja ruokasali, ei mitään muuta. Heti alussa pojat löytävät heidät pelastaneet ihmiset hirttäytyneinä ruokasalista. Matka aavikon halki alkaa pitkästä, pilkkopimeästä tunnelista jossa poikia tappaa hopeanvärinen nestepallo, joka tarttuu uhrinsa päähän viiltäen sen lopulta irti ruumiista. Jostain syystä näitä kahta juttua ei ole ollenkaan elokuvassa...

Kirjan lopussa kaikki taas "pelastuvat". Toisin kuin leffassa jossa pahisten mukaan päätyvät Minho ja petturi-Teresa. Ja Thomasilla on vain yksi asia mielessään, Minhon pelastaminen ja Pahan kukistaminen. Kirjan lopussa Thomas on yksin pehmustetussa valkoisessa huoneessa.

Milloinkahan sarjan kolmas kirja The Death Cure ilmestyy suomeksi?

James Dashner: Maze runner - Labyrintti

Tässä kirjoituksessa keskityn vain ja ainoastaan eroihin kirjan Maze runner - Labyrintti ja siitä tehdyn elokuvan välillä.

Kirjassa Aukiolaiset eivät suhtaudu Thomasiin ystävällisesti eivätkä auliisti selitä kaikkea, alussa vain Chuck on Thomasin (juttelu)seurana. Aukiolla ei koskaan sada, ei ole tappeluita eikä nimiseinää. Leffassa taidettiin sanoa että ensimmäinen poika saapui Aukiolle kolme vuotta sitten, kirjassa tuo aika on kaksi vuotta. (Ja kirjasarjan toisessa osassa paljastuu että ensimmäisellä kerralla aukiolle lähetettiin 30 poikaa, eikä vain yksi kerrallaan kuten elokuvassa)

Kirjassa Teresa saapui Aukiolle huomattavasti aikaisemmin, heti seuraavana päivänä Thomasin tulosta, ja on sitten koomassa pitkään. Teresa ei tuonut mukanaan lääkettä, sitä oli muutenkin aina ollut saatavilla "boksista". Thomasin ja Teresan välillä on telepaattinen yhteys, joka puuttuu elokuvista kokonaan.

Viholliset ovat kirjassa erilaisia, niitä kuvataan hylkeen tai etanan kaltaisiksi, ei suinkaan hämähäkkimäisiksi. Ainoastaan pikkuruiset "tiedustelijat" ovat hämähäkkimäisiä. 

Kirjassa Alby ja Minho lähtevät labyrinttiin hakemaan kuollutta "saattajaa", tällä reissulla Alby loukkaantuu, he myöhästyvät porttien kiinnimenosta ja Thomas tunkeutuu heidän seurakseen labyrinttiin. Kirjassa Minho lähtee heti karkuun eikä suinkaan auta Thomasia Albyn piilottamisessa korkealle köynnöksiin, Thomas tekee sen kaiken yksin. Thomas ei murskauttanut vihollista vaan houkutteli sen hyppäämään Jyrkänteeltä tyhjyyteen joten ei ollut sen ruumista tutkittavaksi, tai avaimeksi pois labyrintistä.


Kirjassa pitää selvittää avainkoodi poispääsyyn labyrintin muutoksista/kartoista, ja pois pääsee Jyrkänteen kautta tyhjyyteen hyppäämällä, juuri oikeassa kohdassa on näkymätön "ovi".  Ovi löydetään vasta kun keinotekoinen aurinko on loppunut ja ovet eivät enää mene kiinni öiksi. Vihollisia tulee Aukiolle monena yönä, ne vievät aina yhden Aukiolaisen, yhden saatuaan luovuttavat siltä yöltä.


Kirjassa Alby uhraa itsensä että muut pääsisivät pois labyrintistä, koska "muutoksensa" aikana Alby on nähnyt millainen maailma on nykyään eikä halua takaisin sinne helvettiin.



Paetessaan labyrintistä viholliset saartavat heidät jokapuolelta, puolet eli noin parikymmentä poikaa kuolee. Thomas, Teresa ja Chuck eivät osallistu taisteluun ollenkaan sillä heidän vastuullaan on oven aukaiseminen.

Lopussa tutkijat/tarkkailijat eivät ole kuolleet vaan tekevät työtään normaalisti. Naikkonen ilmestyy oikeasti livenä, rinnallaan... Gally. Joka sanoo ettei itse kontrolloi itseään ja yrittää puukottaa Thomasia, mutta uhriksi päätyy tietysti Chuck.

Leffassa kaikki vaikuttaa tapahtuvan parissa päivässä, kirjassa aikajana on tietysti pidempi.

Kumpi oli parempi, kirja vai elokuva? En pysty valitsemaan.

Robin Cook: Verkossa

Röntgenlääkäri George Wilson saa kuulla uudesta mullistavasta keksinnöstä lääketieteen alalla. Tulevaisuus ja iDoc on täällä tänään. Kun jokaisella on omalääkäri omassa älypuhelimessaan niin kuka enää tarvitsee oikeaa lääkäriä? Ja voiko näin uuden teknologian käsiin luottaa oman henkensä?

Robin Cookilla alkaa nyt näköjään olla pahana tapana harrastaa kirjoissaan onnettomia loppuja. Nano ja nyt Verkossa loppuvat molemmat tavallaan kesken, ja siksi niitä onkin kritisoitu. Nanoa lukuunottamatta kaikki Cookin viime vuosien kirjat ovat ärsyttäneet minua lapsellisella ja teennäisellä kerronnallaan ja dialogillaan, niin nyt tämäkin.

Varasin tämän kirjan kirjastosta lähinnä siinä toivossa että siinä tulisi jotain selkoa Pian kohtalolle, mutta ei. Ja nyt Georgenkin kohtalo on ihan yhtä lailla epävarma, buu.

Kirjan alkupuolella ärsytti se miten erilainen Georgesta oli tehty kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa joissa George on ollut mukana. Ikäänkuin Cook olisi lukenut lukijoiden arvosteluja Georgen nössöstä luonteesta ja päättänyt kirjoittaa hahmon kokonaan uusiksi. Buu tällekin.

Robin Cook: Nano

VAROITUS: Juonipaljastuksia!!

Robin Cookin uusinta kirjaa Nano tuli metsästettyä pitkään kirjastosta, kun en viitsinyt sitä varata.

Kirjan loppu hämmästytti minua. Lähes kaikissa kirjoissa on ns. onnellinen eli tylsä loppu, eli hyvikset selviävät hengissä ja paha saa palkkansa. Tällä kertaa kahdessa viimeisimmässä Cookin kirjassa päähenkiönä ollut Pia katosi, eikä häntä löydetty. Hänen annetaan ymmärtää olevan kuollut.

Ja näköjään jo seuraavakin Cookin kirja on juuri julkaistu suomeksi nimellä Verkossa, ja siinä ei ole ainakaan pääosassa Pia vaan hänen sidekickinsä George. Mielenkiintoista. Mutta eihän sitä silti tiedä vieläkö Pia jostain joskus elossa ilmestyy?

Robert O. Young: Ph-ihme

Tämän kirjan mukaan ihan kaikki maailman sairaudet johtuvat kehon liiallisesta happamuudesta. Se puolestaan johtuu vääränlaisesta ruokavaliosta. Kehoa happamoittavia eli sairaaksi tekeviä ruokia ovat esimerkiksi sokerit, viljat sekä liha, kananmunat ja maitotuotteet eli kaikki eläinproteiinit.

Mitä sitten saa ja kannattaisi syödä? Kasviksia. Ja mieluiten raakana. Herää kysymys että miten alipainoiset voisivat saada tällä "terveellisellä" ruokavaliolla tarpeeksi kaloreita?

Terveyden säilyttääksesi tai tervehtyäksesi sinun täytyy siis ryhtyä sokerittomaksi ja viljattomaksi vegaaniksi. Mutta ei tässä vielä kaikki! Kasvikunnan tuotteistakin vain osa on sallittua syötävää. Kiellettyjen listalla ovat mm. nämä myrkkypommit: vadelma, mansikka, maissi, peruna, kaikki sienet.

En yhtään ihmettelisi jos Ph-ihme aiheuttaisi herkälle ihmiselle syömishäiriön.

Ph on suuri bisnes.

Kathryn Harvey: Stars

Stars on löytö kirjaston ilmaishyllystä. Aloitin sen lukemisen junamatkalla Helsinkiin. Kaiken aikaa vähän epäilin että asia on niin mutta vasta jossain kirjan puolivälin tietämillä minulle valkeni että Stars todella on jatko-osa Kathryn Harveyn aiemmalle kirjalle nimeltä Butterfly. Onneksi menneitä käydään läpi niin paljon ettei tuon Butteflyn lukemattomuus haitannut. Toki se harmittaa.

Stars kuuluu niihin kirjoihin jonka en olisi toivonut päättyvän koskaan. Kirja sijoittuu monelle eri vuosikymmenelle ja kertoo muutaman naisen vaikeuksien kautta voittoon-tarinat. Jännitystä ja rakkautta riittää.

Ja vasta nyt tätä kirjoittaessa minulle selvisi että kyseessä on trilogia, eli pitäisi olevinaan vielä jostain metsästää kirjasarjan viimeinen osa nimeltään Private Entrance! Kalliiksi tulisi ilmaiskirja. No onneksi Stars loppuu kunnolla eikä mitään cliffhangeria jätetä. Ja näköjään Private Entrancen hahmot eivät ole samoja kuin Starsissa.

*kansikuva sensuroitu

Terveyskeittokirja

Syövän ehkäisemiseen ravinnolla keskittyvä Terveyskeittokirja on tavallaan jatko-osa aiemmin lukemalleni kirjalle Ruokavalio ja syöpä. Molempien kirjoittajia ovat kanadalaiset syöpätutkijat Richard Beliveau ja Denis Gingras.

Mitä sitten kannattaa syödä jos haluaa yrittää ehkäistä syöpää? Riippuu keneltä kysyy. Tässä kirjassa ollaan sitä mieltä että esimerkiksi kalat ja appelsiinimehu kuuluvat terveelliseen ruokavalioon. Sen sijaan ranskalaisen syöpälääkärin kirjassa Syötkö riskiruokaa? kerrotaan että kalat ovat täynnä ympäristömyrkkyjä, ja appelsiinimehu lisää ihosyövän riskiä.

Terveyskeittokirjassa vannotaan kasvispainoitteisen ruokavalion nimeen. Kasviksista terveellisimpien joukossa ovat erilaiset kaalit, sipulit ja tomaatti.

Vaikka asiasta sivumennen mainitaankin niin tarpeeksi huomiota ei anneta sokerin ja hiilihydraattien vaikutuksesta syöpiin. Korkean insuliinipitoisuuden sanotaan lisäävän syöpään sairastumisen vaaraa. Ja mikäs insuliinipitoisuutta nostaakaan? Hiilihydraatit.

Se arveluttaa että kirjassa soijaa pidetään terveellisenä. Se onneksi mainitaan ettei soija sovi ainakaan rintasyövän jo sairastaneille. Ja eiköhän tuo sovellu muihinkin estrogeeniriippuvaisiin sairauksiin kuten endometrioosiin.

Kirjassa mainitaan myös se että maito estää suklaan terveysvaikutukset. Suklaa kannattaa siis syödä maidottomana, ja tietysti mahdollisimman tummana.

Yllättävää kyllä kirjan reseptiosiossa on kokeilemisen arvoisilta vaikuttavia ruokaohjeita.

Eläimet yhteiskunnassa

Kirja Eläimet yhteiskunnassa on lähinnä pelkkää vegaanipropagandaa. Uskottavuus menee viimeistään siinä vaiheessa kun väitetään että tyydyttyneet rasvat ja liha aiheuttavat tyypin 2 diabetesta ja sydäntauteja.

Yksi poikkeus kirjassa oli. Harry Harlowia käsittelevä luku sai minut kirjaimellisesti itkemään. Jo aikaisemminkaan mikään ei ole ollut oksettavampaa kuin lukion psykologian kirjassa oleva kuva keinoemoon tarrautuvasta apinanpoikasesta, mutta enpä tiennyt koko totuutta näistä hirveistä eläinkokeista. Jos pystyisin menisin sylkemään ja tanssimaan tämän ihmisen haudalle.

J.R. Ward: Kuolematon

Kuolematon on Langenneet enkelit-sarjan viimeinen osa

J.R. Wardin kirjoittamista kirjoista voi olla montaa mieltä, mutta minua ne ovat onnistuneet aina viihdyttämään. En aluksi tykännyt Langenneet enkelit-sarjasta koska se tapahtuu samassa maailmassa ja todellisuudessa kuin Mustan tikarin veljeskunta. Ja siitä sarjastahan minä pidän niin paljon että olen useasti jopa harkinnut niiden kirjojen ostamista omiksi.

Kuolematon on taas yksi niistä kirjoista jonka en olisi halunnut päättyvän koskaan. Eli näin Langenneet enkelit-sarjan lopussa voin vain todeta että sekin kasvoi kiinni minuun. Enpä olisi voinut uskoa että olisin surullinen sen loppumisesta.

*kansikuva sensuroitu*

Danielle Steel: Kesän loppu

Olen lukenut vain muutaman Danielle Steelen kirjan vaikka olen niistä jokaisesta tykännyt paljonkin. Joskus nuorena luin Kesän lopun kai parikin kertaa ja halusin nyt tänä kesänä testata onko vanha taika vielä tallella. Ja kyllähän se oli, vaikka romanttiset tarinat eivät enää nykyään yleensä jaksa minua kiinnostaa.

Lapsena tai siis nuorena luin lähes kaikki Catherine Cooksonin kirjat. Vieläkin on yksi tai kaksi hänen kirjaansa hyllyssä joita en ole koskaan lukenut. Monta kertaa olen yrittänyt mutta en ole päässyt alkua pidemmälle.

Kesän loppu kertoo yltäkylläistä elämää viettävästä hienostorouva Deannasta. Yksin vietetty kesä muuttaa hänen tyhjän ja valheellisen elämänsä suunnan.

Stephen King: Finders Keepers

Finders Keepers on "jatko-osa" Stephen Kingin kirjalle Mr Mercedes. Pääosissa eivät ole samat henkilöt kuin trilogian (kolmas osa on kuulemma tulossa) ensimmäisessä osassa. Toinen Mr Mercedeksen päähenkilöistä tekee ensiesiintymisensä noin kirjan puolivälissä. Ja siinäkin vaiheessa jouduin muistelemaan että voisikohan tämä olla se sama tyyppi kuin siinä aiemmassa kirjassa.

Morris Bellamy tappaa kuuluisan kirjailijan ja varastaa tämän muistikirjat. Morris ehtii piilottaa muistikirjat ennen kuin joutuu vankilaan. Vuosikymmeniä myöhemmin poika nimeltä Pete Saubers löytää muistikirjat sattumalta. Valitettavasti samaan aikaan Morris pääsee ehdonalaiseen, ja hänellä on vain yksi asia mielessään: Muistikirjat joita hän ei ole vieläkään saanut lukea.

En tykännyt Mr Mercedeksestä joten odotusarvo tämän kirjan suhteen ei ollut korkealla. Eikä tämä todellakaan mikään Kingin mestariteos ollut. Silti vaikka kirja suhteellisen tylsä olikin niin luin sen nopeasti loppuun.

Sen sijaan odotan innolla jo tänä vuonna julkaistavaa Kingin novellikokoelmaa Bazaar of Bad Dreams.

John Timbrell: Myrkkyjen paradoksi

Jotenkin tästä kirjasta jäi myrkkyjä vähättelevä kuva. "Joo, kyllähän ne jotkut myrkyt on vaarallisia mutta ei pieni määrä tee mitään pahaa". Just joo ja lehmät lentää. Ei se mitään että pieniä määriä myrkkyjä on ilmassa, juomavedessä ja ruuassa.

Netissä väitetään endometrioosi-lähteissä että dioksiinit ovat estrogeenisia ja endometrioosia pahentavia. Näin sanoo tutkimuksiin pohjautuen esimerkiksi maailman endometrioosijärjestö. Tässä kirjassa kuitenkin väitetään että dioksiini on antiestrogeeninen. No sittenhän endometrioosia sairastavien kannattaa alkaa ottaa dioksiini-kylpyjä? Kaikki keinot käyttöön kun taistellaan estrogeeniä vastaan!

Kirjan tätä lausetta en ymmärrä: Dioksiinilla on melkoinen antiestrogeeninen eli estrogeenin vaikutusta estävä vaikutus, mutta Seveson onnettomuuden jälkeen todettiin, että rintasyövän ilmaantuvuus väheni. Miksi lausessa on sana mutta? Jos jokin vähentää estrogeeniä niin se vähentää automaattisesti myös rintasyöpää (ja endometrioosia). Toisaalla kirjassa todetaan että dioksiini vähentää rintasyövän lisäksi myös toista estrogeeniriippuvaista syöpää eli kohtusyöpää. Eli pitäisipä tosiaan ruveta herkuttelemaan dioksiinilla. Dioksiinia on mm. autojen pakokaasuissa ja kloorivalkaistuissa papereissa. Ja minä kun ostin ihan turhaan kloorittomia Pirkka-vessapapereita?

Kirjassa mainitaan Suomi arseenia käsittelevässä luvussa, eikä positiivisessa mielessä.

Ken McClure: Luovuttaja & Taudinkantaja

Jee, uusi lääkäridekkareiden kirjoittaja! Se oli ensiajatukseni kun kirjaston nettisivut ehdottivat minulle Ken McCluren kirjoja. Mutta eipä hänen kirjojaan ole julkaistu suomeksi kuin kaksi kappaletta.

Luovuttaja alkoi kiinnostavasti, mutta sitten se muuttui puuduttavan tylsäksi. Tuntui kuin olisin lukenut kirjanpitäjän kirjoittamaa kirjaa kirjanpitäjästä. Jotenkin kankeaa ja lapsellista tekstiä. Loppupuolella kirja muuttui kuitenkin niin jännittäväksi ettei sitä olisi halunnut laskea käsistään.

Taudinkantaja on pelottavan totuudenmukainen kirja. Se kertoo ebolamaisen verenvuotokuume-viruksen leviämisestä Iso-Britanniassa. Luin kirjan noin vuorokaudessa joten kaipa se oli tarpeeksi jännittävä.

Taudinkantajassa ärsytti suunnattomasti yksi kohtaus. Päähenkilö käy ilman suojavarusteita makaamaan verenvuotokuumeeseen kuolemassa olevan potilaan viereen eikä saa tartuntaa?! Eikä edes pelkää saavansa tai saanensa sitä tuossa tilanteessa? Mutta kyllä päähenkilöä pelottaa älyttömästi että saa tartunnan kun tekee täysissä suojavarusteissa (ja vain osittaisen) ruumiinavauksen verenvuotokuumeeseen kuolleelle. Ei mitään logiikkaa.

Michael Crichton: Kadonnut maailma

Voi sanoa etten todellakaan pitänyt kummastakaan Michael Crichtonin dinosaurus-aiheisesta kirjasta. Ainoa syy lukea tämä jatko-osakin Kadonnut maailma oli vertailla eroja kirjan ja elokuvan välillä. Ja niitähän riittää, varsinkin kun elokuvaan lisättiin aivan viime tipassa San Diego-osuus.

Mutta nyt on urakka ohi, kolmatta kirjaa ei (onneksi?) ole, vaikka kolmas leffa onkin. Jurassic Park-leffoista voi sanoa sen verran että ne kaikki jatko-osat olisi saaneet jäädä tekemättä. Ne ovat pelkkää alkuperäisen elokuvan raiskaamista.

Michael Crichton: Dinosauruspuisto

Oliko vähän jo korkeakin aika lukea kirja johon elokuva Jurassic Park perustuu? Dinosauruspuiston saatavuus Kuopion kirjastoissa on aika huono. Sitä ei ole ollenkaan ns. oikean Kuopion kirjastoissa. Minun varaamani kappale tuli Maaningalta asti.

Kirjassa kiinnosti oikeastaan vain yksi asia: Kirjan ja elokuvan väliset erot. Paljon tiesinkin niitä jo etukäteen. Se täytyy sanoa että kirjassa kuoli enemmän porukkaa kuin leffassa. Eniten oksettaa vieläkin Dennis Nedryn kuolinkohtaus. Kirjassa Ellien rooli on pienempi, ja lapsista Tim on vanhempi ja Lex nuorempi.

Reijo Punnonen: Estrogeeniä koko elämä

Luulin ettei kirja Estrogeeniä koko elämä voisi kertoa minulle mitään uutta, mutta väärässä olin.

Ihmisen lisäksi vain apinoilla on endometrioosia. Muilla eläimillä ei ole syklistä kuukautiskiertoa. Miksi sitten netti on täynnä väitettä jonka mukaan lehmille annetaan seleeniä endon ehkäisemiseksi?

Tiesin että alkoholi lisää elimistön estrogeenin määrää, mutta tässä kirjassa kerrotaan että pienikin määrä viinaa nostaa veren estrogeenipitoisuuden jopa kolminkertaiseksi.

Sitä en tiennyt että taaksepäin kallistunut kohtu lisää endometrioosin riskiä. On kai se jotenkin järkeenkäypää, jos sen vuoksi veri ja kohdun solut pääsevät helpommin menemään väärään suuntaan.

Kirjassa on jopa omat lukunsa kasviestrogeeneistä ja hormonihäiritsijöistä, sekä tietysti endometrioosista. Elikkäs erittäin kiinnostava kirja kaikin tavoin.

*kansikuva sensuroitu

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö

Tess Gerritsenin kirjoista tykkään, hän on minulle kuin Robin Cookin manttelinperijä. Nyt tietysti hiukan häiritsee kun kirjoissa on patologi Maura Islesistä ja poliisi Jane Rizzolista kertova jatkuva juoni, ja olen lukenut näitä epäjärjestyksessä. Mutta nyt lainasinkin kirjastosta kolme aikaisempaa kirjaa.

Hiljainen tyttö

*kansikuva sensuroitu

Salla Simukka: Toisaalla

Toisaalla on jatko-osa kirjalle Jäljellä

Ei voi mitään, näistä kirjoista tulee väistämättä mieleen Cube-elokuvat. Niissähän kolmannessa paljastetaan mitä oli kaiken takana. Jäljellä-kirjassa tarina jäi kesken. Toisaalla vastaa kaikkiin näihin avoimiin kysymyksiin.

Luin kirjan muutamassa tunnissa pääsiäismaanantain iltana.

Sarah Lotz: Kolme

Neljä lentokonetta tippuu tunnin sisällä eri puolilla maapalloa. Kolme lasta selviytyy onnettomuuksista hengissä. Miten ja miksi? Onko maailmanlopun aika käsillä?

Muistilistallani ollut Kolme löytyi onnekkasti kirjaston uutuushyllystä. Kirja tuli luettua noin vuorokaudessa, eli piti hyvin otteessaan. Kirjasta on tulossa myös tv-sarja, odotan innolla.

Ja tässä on taas yksi kirja joka ei ainakaan paranna lentopelkoa...

Guðrún Eva Mínervudóttir: Nukentekijä

Masentava kirja masentavien ihmisten masentavista elämistä.

No olipahan ensimmäinen ja varmaan viimeinen islantilainen kirja jonka luin.

*kansikuva sensuroitu*

Dale Carnegie: Miten pääsen turhista huolista

Taas yksi "löytö" kirjaston ilmaishyllystä. Tämä kirja on ilmeisesti kirjoitettu jo 1940-luvulla, sillä sen suomenkielinen neljäs painos ilmestyi vuonna 1954.

Voi sanoa että käsitykset lääketieteestä olivat tuohon aikaan hiukan erilaisia kuin nykyään. Kirjan mukaan esimerkiksi reuma, sokeritauti, sydäntaudit, kaljuuntuminen ja akne johtuvat "huolestuneisuudesta". Nykyään kai käytettäisiin nimitystä stressi. Ja ahdistus.

Entisaikaan oltiin näköjään sitä mieltä että työnteko istuen on terveellisempää kuin työnteko seisten. Tai mikä parasta, kaikista terveellisintä työnteko on maaten ollessa.

Kirjassa on ohjeita myös "perheenemännille". Jokaisen vaimon täytyy käyttää päivittäin aikaa kaunistautumiseen. Ja jos nainen tietää olevansa kaunis, ei hän voi kärsiä huolestuneisuudesta. Eli kaunis pysyy terveenä, ruma ei.

Yksi kirjan luvuista ärsytti aluksi, siinä kerrotaan että vain uskonnottomat sairastuvat mielisairauksiin ja tekevät itsemurhia. Että ilman uskontoa elämällä ei ole mitään syytä tai tarkoitusta. Mutta kummallisesti sekin luku oli niin hyvin perusteltu että uskoin argumentit esimerkiksi siitä miksi rukoileminen on niin terveellistä.

Kaikesta valituksesta huolimatta kumma kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Carpe diem on kai aina aika hyvä elämänohje, sitä vaan on mahdotonta toteuttaa.

"Olin jaloillani eilen. Voin olla jaloillani tänäänkin. En anna itselleni tilaisuutta ajatella, mitä saattaa tapahtua huomenna."

Nelson DeMille & Thomas Block: Mayday

En ollut koskaan kuullutkaan tästä "katastrofikirjallisuuden klassikosta", kun löysin sen kirjaston ilmaishyllystä.

Mayday kertoo armeijan ohjusiskusta, joka osuu vahingossa matkustajalentokoneeseen. Ihmeellisesti muutama ihminen selviää iskusta hengissä, mutta heidän täytyy yrittää laskeutua vahingoittuneella koneella.

Joitakin asioita minun oli vähän vaikea uskoa. Että kaksi isoa reikää lentokoneen kyljissä eivät vaikuta mitenkään sen lento-ominaisuuksiin. Ja että yhtäkkiä kaikki haluavat pudottaa vahingoittuneen lentokoneen alas taivaalta. Ja että pienemmällä lentokoneella lentänyt on isomman lentokoneen ohjaamossa täysin sormi suussa?

Mutta suurin ongelma oli se että liian pitkän hapenpuutteen jälkeen kaikista ihmisistä tulee samanlaisia väkivaltaisia zombeja? Jotka pystyvät toimimaan fyysisesti normaalisti, vaikka ovatkin henkisesti ulalla.

Se täytyy sanoa että tämä kirja ei ainakaan helpottanut lentopelkoani.

Verenhimo: Suomalaisia vampyyritarinoita

Vampyyreja Suomessa? Tässä novellikokoelmassa nähdään hyvin erilaisia käsityksiä vampyyreista. Luonnollisesti jotkut tarinoista kiinnostivat minua enemmän kuin toiset. Suosikkiakin on vaikea nimetä.

"Kivaa" oli tietysti kun vampyyri otti kissan hahmon. Ja jostain syystä oli hauskaa kun yhden novellin päähenkilöt olivat nimiltään Ritva ja Anneli.

Stephen King: Naisen raivo

Kaikkien näiden vuosien jälkeen oli ihanaa todeta että Naisen raivo on edelleen yksi suosikeistani Stephen Kingin tuotannossa, kenties jopa se kaikista paras. Mutta muistelen jostakin lukeneeni että King itse pitää tätä kirjaa huonoimpanaan. :(

En itsekään pitänyt Naisen raivosta ensilukemalla. Se oli niin erilainen kuin siihenastiset Kuninkaan kirjat jotka olin lukenut: Ei kauhua ollenkaan. En myöskään pitänyt tarinan mystisestä puolesta, enkä edes kirjan suomenkielisestä nimestä.

Mutta ajan kanssa opin arvostamaan Naisen raivoa, ja suuresti. Nytkin harmitti että kirja loppui.

Naisen raivo eli alkuperäiseltä nimeltään Rose Madder kertoo naisesta joka 14 vuoden avioliiton jälkeen viimein jättää väkivaltaisen miehensä. Mutta mies ei ole valmis luopumaan nyrkkeilysäkistään mistään hinnasta.

Alexander Loyd: Paranemisen avain

Syy kaikkin sairauksiin ja elämän ongelmiin on häiriintynyt jumalasuhde.

Tärkeintä kaikkien sairauksien hoidossa on rukoileminen.

Tottahan se on, mitä vähemmän olen uskonut jumalaan sitä sairaammaksi olen tullut.

Ei Paranemisen avainta edes saisi kirjaksi kutsua, sillä kyseessä on vain markkinointipuhe jonka tarkoitus on saada hyväuskoiset hölmöt ostamaan lisää ja parempia 'paranemisen avaimia'. Ensimmäisenä mieleen tulivat mormonit ja skientologit. Rahat pois tyhmiltä ja epätoivoisilta.

Parasta kirjassa oli jonkun aikaisemman lainaajan alkusivuille kirjoittama teksti: "Tämä kirja on 100% humpuukia." Niin totta.

Jos olisin tiennyt tämän kirjan olevan pelkkää raamattutasoista jumalahehkutusta, niin enpä olisi vaivautunut raahaamaan kirjastosta kotiin.

Stephen King: Kuvun alla

TÄMÄ KIRJOITUS SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA KIRJASTA KUVUN ALLA JA TV-SARJASTA UNDER THE DOME

Yli 1100 sivua myöhemmin...

Luin Stephen Kingin kirjan Under the dome vuosia sitten. Suomenkielinen versio Kuvun alla oli vielä lukematta. En ollutkaan lukenut samaa Kingin kirjaa sekä suomeksi että englanniksi sitten Hohdon. Ja muutenkin se on minulla tosi harvinaista, mieleen tulee vain Ben Eltonin Tappavan kuuluisa.

En muistanutkaan jo heti alussa ilmenevää eroa tv-sarjan Under the dome ja kirjan välillä: Sarjassa kuvun läpi ei kuulu mitään ääniä, kirjassa voi ihan normaalisti puhua kuvun toisella puolella olevan kanssa.

Toinen kokonaan unohtamani asia oli se että tv-sarjassa oleva "pink stars are falling" on myös kirjassa, tosin tietysti ihan eri ja järkevästä syystä.

Kirjassa EI ole mitään minidomea, munaa eikä "käsiä". Kirjassa kuvulla on hyvin pienikokoinen lähetin, joka on kuitenkin niin raskas ettei sitä pysty kukaan nostamaan ollenkaan. Lähetintä ympäröi säteilevä "pelottelu"vyöhyke.

Sarjassahan ärsyttää se mikä söpis-hyvis Juniorista on tehty. Kirjassa hänellä on aivokasvain, ja hän tekee ensimmäisen murhansa jo ennen kuin kupu edes ilmestyy. Ja toisenkin pian. Junior on raiskaaja-murhaaja-nekrofiili. Juniorilla on pahoja päänsärkyjä, jotka helpottavat kun hän viettää laatuaikaa ruokakomerossa "tyttöystäviensä" kanssa.

Big Jim Rennie tekee pari poliittista murhaa. Isä ja poika ovatkin aikamoinen murhaajakaksikko omilla tahoillaan. Ensin Rennie tappaa pastori Lester Cogginsin, joka uhkaa paljastaa Rennien osuuden huumebisneksessä. Sitten edesmenneen poliisipäällikkö Duken vaimo Brenda Perkins löytää miehensä jäämistöstä tietoja Rennien rikollisista puuhista.

Kirjassa kuvun alta selviää hengissä vain muutama ihminen Phil "Chef" Busheyn räjäytettyä huumetehtaansa. Kupu lähtee viimein pois kun Julia onnistuu yrityksessään pyytää armoa alienlapsilta.

Raamattu: Deuteronomium

Viides Mooseksen kirja on viimeinen sysäys siihen että eroan kirkosta.

Kristinusko ei ole yhtään islamia parempi. Raamatun mukaan esimerkiksi vääräuskoiset ihmiset ja raiskatut naiset tulee tappaa kivittämällä.


Raamatussa ärsyttää myös se että siinä toistetaan täsmälleen samat asiat lukemattomia kertoja.

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Enpä taida löytää mitään valittamista Johanna Sinisalon novellikokoelmasta Kädettömät kuninkaat. Jokainen novelli oli mielenkiintoinen ja piti minua otteessaan alusta loppuun asti. Paitsi ehkä viimeinen, Jeesus-aiheinen.

Suosikikseni novelleista noussee Tango merellä, joka sijoittuu kokonaisuudessaan risteilylaiva Baltic Paradiselle. Vai sijoittuuko? Tuossa olisi muuten tosi hyvä nimi tosielämänkin laivalle!

Raamattu: Leviticus

Mooseksen kolmas kirja on suurimmalta osaltaan järkyttävää eläinrääkkäystä. Luku toisensa jälkeen toistellaan samoja asioita: Kuinka Jumalalle täytyy ihan koko ajan uhrata eri eläimiä, niiden veriä levitellä ympäriinsä ja niiden tiettyjä sisäelimiä polttaa.

Saastaisia eläimiä ei saa syödä. Kameli, tamaani ja jänis ovat saastaisia eläimiä vain siksi koska niillä ei ole sorkkia. Sika on saastainen koska se ei märehdi, vaikka sillä on sorkat. Tässä oli vain muutama esimerkki, saastaisten eläinten lista on todella pitkä.

"Älkää avatko hiuksianne levälleen älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei Herran viha kohtaisi koko Israelin kansaa."

Hiusten auki pitäminen on siis kuolemanrangaistuksen paikka. Kuten noin miljoona muutakin vastaavaa asiaa.

Raamattu: Genesis

Kukaan ei ole koskaan kertonut minulle mistä Aatamin ja Eevan pojan Kainin vaimo oikein ilmestyi? Kuka hän oli? Siinä vaiheessa maapallolla oli olemassa tasan kolme ihmistä: Aatami, Eeva ja heidän poikansa Kain. Ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin Eeva. Kain meni siis naimisiin ja hankki lapsen äitinsä Eevan kanssa. Ihmiskunta on saanut alkunsa sukurutsasta.

Ihmisten keskimääräinen elinikä on myös pudonnut huomattavasti Vanhan testamentin ajoista, silloin elettiin lähes tuhatvuotiaiksi. Ja lapsiakin alettiin tehdä vasta nykyisessä vanhuusiässä. Ai ai, kuinka ollaankaan degeneroiduttu.

"Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti. Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi."

Raamattu on sairas ja irstas kirja. Kaikista tärkeintä on että suku jatkuu. Jos lähettyvillä ei juuri silloin ole muita miehiä, niin pitää turvautua insestiin ja sukurutsaan, jottei herranjumala vaan jää ilman lapsia. Koko ihmiskunta on ollut alusta asti täysin sisäsiittoinen.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan jos nainen peittää kasvonsa se on merkki siitä että hän on portto. Mitä tämä kertoo islamista?

Olen aina tiennyt että raamatussa on miesprofeetta nimeltä Elisa. Mutta se nimi mainitaan jo aiemminkin; Nooan pojanpojanpoika oli myös nimeltään Elisa.

Raamattu: Exodus

Tavoitteenani on vuonna 2015 lukea Raamattu kokonaan, kuuluuhan se yleissivistykseen. Otin varaslähdön ja aloitin lukemalla Exoduksen eli toisen Mooseksen kirjan, koska kävin äitini kanssa katsomassa siihen perustuvan elokuvan Exodus: Gods and Kings.

Ja vain yhden osan lukemisen jälkeen koko Raamattu oksettaa minua, ja Jumala myös. Jumala vaikuttaa olevan teini-ikäinen psykopaattimurhaaja. Jumala suuttuu kansalleen siitä että nämä tekivät kultaisen härkä-jumalakuvan ja palvovat sitä, ja haluaa heti rynnätä tappamaan omaa kansaansa kostoksi. Mooses saa Jumalan mielen muuttumaan.

Jumalan palvominen on jatkuvaa ihmisten ja eläinten uhraamista. Aina jokaisen ihmisen ja eläimen esikoislapsi pitää uhrata jumalalle eli tappaa. Mikseivät jumalaan ja raamattuun uskovat tee niin tänäkin päivänä? Jos ei pyhitä lepopäivää niin siitäkin on rangaistuksena kuolema.

"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa edestakaisin leirin halki portilta portille ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen." Leevin heimon miehet tekivät Mooseksen käskyn mukaisesti, ja kansasta sai sinä päivänä surmansa noin kolmetuhatta miestä. Mooses sanoi: "Teidät on tänään vihitty palvelemaan Herraa. Te olette käyneet jopa poikianne ja veljiänne vastaan, ja siksi te saatte tänään siunauksen."

Hiton sairas tyyppi tuo Jumala. Jumalan suosioon pääsee tappamalla sukulaisiaan?