Stephen King: Fairy Tale

Stephen Kingin Fairy Tale kertoo teinipoika Charlie Readesta joka pelastaa naapurinsa Howard Bowditchin tämän telottua itsensä. Poika päätyy huolehtimaan naapuristaan ja tämän koirasta tämän toipumisajan.

Että osaakin olla tylsä kirja. Skippasin suurimman osan. Kestää ikuisuuden ennen kuin mitään alkaa tapahtua. En tiedä onko vika minussa vai Kingissä kun en jaksanut tätä lukea. Mutta jo aiemminkin minulla on ollut suuria vaikeuksia hyväksyä Kingin epätoivoista yritystä kirjoittaa nykynuorten elämästä.

Fairy talessa parasta on se että kaiken keskiössä on koira ja sen pelastaminen.

Aika myöhään minä tämän luin kun kerran suomennoskin (Satumaa) on jo ilmestynyt aikaisemmin tänä vuonna. Ja elokuvakin tästä on (tietysti?) tulossa.

 

 

Fairy talesta tulee ensimmäisenä mieleen Kingin aikaisemmasta tuotannosta 22.11.63 ja Lohikäärmeen silmät, jotka molemmat kuuluvat suosikkeihini. Olen pitkään halunnut lukea uudestaan tuon Lohikäärmeen silmät että näkisin vieläkö tykkään siitä, ja pianhan se olisikin kaanonissa vuorossa. Oikeastaan olen haaveillut sen ostamisesta omaksi.

Antti Heikkilä: Lääkkeetön elämä

Jokaisen ylipainoisen ja/tai kroonisesti sairaan pitäisi lukea tämä kirja.

Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä aiheutti käsittämättömän joukkohysterian Suomessa. Sitä oikeasti vedettiin pois myynnistä. Pellemaailma ja pellemaa tämä Suomi. Valitettavasti kun siat saavat helmiä niin eivät ne osaa sitä arvostaa.

Ylipaino ja monet sairaudet ovat vain seurausta siitä että on syöty liikaa hiilihydraatteja oman elimistön sietokykyyn nähden.

Turhapa on itkeä jos sairastaa vaikkapa kakkostyypin diabetesta tai PCO:ta, jos jatkaa silti niiden ruokien syömistä joilla se sairaus on tullut.

 

Luettu 2019.

Heidi Strengell: Kingin maailma

Lukion äidinkielen tunneilla vihasin yli kaiken kirja-analyysien tekemistä. En tiedä mitään turhempaa ja väärempää kuin yrittää etsiä tekstin rivien välistä jotain olemattomia piilomerkityksiä. Ja mikä auktoriteetti se äikän opettaja on päättämään onko tekstiä tulkittu "oikein"? Ainoa joka voisi tuohon vastata on sen tekstin alkuperäinen kirjoittaja, ei kukaan muu koskaan.

Vaikka olenkin suuri Kingin fani niin Kingin maailma ei siis tietenkään ollut minulle tarkoitettu kirja. Mutta sen se onnistui tekemään että päätökseni lukea Kingin koko tuotanto uudestaan vahvistui.

(luettu siis jo vuonna 2017)

Catherine Cookson: Emilyn olkihattu

Minulla on menossa projekti jossa luen kirjahyllyni kirjoja ja yritän päättää mitkä niistä haluan pitää ja mistä luopua. Olen varmasti kertonut aiemminkin tässä kirjablogissani että nuorempana pidin paljon Catherine Cooksonin romanttisista kirjoista, mutta nykyään pidän niitä tylsinä.

Emilyn olkihattu (The Golden Straw) alkaa vuodesta 1879, jolloin nuori Emily Ratcliffe on äskettäin eronnut aviomiehestään. Hän perii työnantajaltaan hattukaupan, mutta saa hermoromahduksen ja päättää lähteä lomalle Ranskan Rivieralle. Siellä hän kohtaa hurmaavan Paul Steermanin, ja loppu on historiaa.

Suurin osa kirjasta keskittyy nuoren Emilyn elämään, ja se olikin minulle yllättävän mielenkiintoista. Mutta sitten siirrytään monta kertaa ajassa vuosikymmeniä eteenpäin, ja menetin kiinnostukseni joka kerta. Varsinkin kun henkilöhahmoja alkoi olla niin paljon että menin sekaisin.

Muistelin että jossakin Cooksonin kirjoista veli ja sisar menevät naimisiin, ja tekevät lähisukulaisuudestaan huolimatta lapsia. Luulin että se kirja on tämä, mutta ei. Insesti kyllä kukoistaa tässäkin, mutta lapset tajutaan sentään jättää tekemättä.

Emilyn olkihatun loppupuolella minua alkoi ärsyttää se että suuren osan kirjasta keskityttiin Emilyn elämään, ja luonnollisesti oltiin hänen puolellaan. Mutta lopussa hänestä tehtiinkin jokin ilkeä ja katkera hirviö, mikä oli mielestäni täysin väärin. Sitä paitsi luulisi kenen tahansa katkeroituvan kun aviomies rakastuu omaan lapseen...

Timothy Ferriss: 4 tunnin keho

Timothy Ferriss on kuulemma jonkinlainen guru joissakin piireissä. Itse en ollut koskaan aiemmin kuullut hänestä, mutta hänen jo vuonna 2010 ilmestynyt kirjansa 4 tunnin keho herätti jostain syystä mielenkiintoni ilmestyttyään Helmet-nettikirjaston valikoimaan.

Kirja kuten sen kirjoittajakin on jakanut ihmisten mielipiteet täysin. 4 tunnin keho keskittyy siihen miten saada maksimaalinen hyöty mahdollisimman vähällä vaivalla. Sillä liika on liikaa ja siihen tuhraantuu turhaan aikaa.

Suurin osa kirjasta keskittyy laihduttamiseen ja samalla lihasmassan kasvattamiseen, mahdollisimman nopeasti tietysti. Oli tietysti inspiroivaa huomata että tässäkin suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, toki omalla (oudolla?) twistillään.

Monet Timothy Ferrissin ohjeista ja neuvoista ovat aika äärimmäisiä, ja potentiaalisesti vaarallisiakin. Vain yhtenä lievemmän pään esimerkkinä hän unohtaa mainita että vihreäteeuute (EGCG) ravintolisänä voi tuhota maksan.

Kirjassa esitetään mielenkiintoinen väite kännykkäsäteilyn ja siittiöiden määrän ja liikkuvuuden välisestä yhteydestä. Yleensäkin ottaen Ferrissin mielestä kaikki mikä tähtää hedelmällisyyden maksimointiin on terveellistä.

Ja näinä aikoina kun liikkeellä on ihmisten immuniteettia tuhoava ja t-soluja tappava virus herää kysymys voiko t-solujen määrää mitenkään kasvattaa? Ferrisin mielestä voi, mutta onko se sitten terveellistä on täysin toinen asia.

Timothy Ferriss: 4 tunnin keho