Mikään ei ikinä muuttuisi, hän itse ei muuttuisi koskaan, ja elämä, elipä hän sitä missä hyvänsä, olisi samaa muuttumatonta paskaa, koska hän oli paikalla.
Minua ei kiinnosta baseball tippakaan enkä tietysti edes tiedä siitä yhtään mitään. Siksi kai voisi sanoa etten kuulu Chad Harbachin kirjan Pelin henki kohderyhmään. Miksi edes kiinnostuin tästä kirjasta niin että halusin sen lukea? Syynä on tietysti homous, se on harvinaista herkkua kirjoissa.
Tavallaan kirja oli tylsä, mutta piti silti otteessaan. Lopussa oli yllättävän koskettava hetki.
Kyllä tässä kirjassa on jotain vanhan ajan tuntua. Vaikea ajatella että tämä sijoittuu ihan nykyaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti