Aloitin parisen vuotta sitten projektin lukea uudelleen kaikki Stephen Kingin kirjat julkaisujärjestyksessä. Ensimmäisenä oli tietysti Carrie.
Painajainen
Juoni: Vampirismi leviää amerikkalaisessa pikkukaupungissa.
Kuin olisi kotiin tullut. Jotkut haukkuvat tylsäksi, minä en.
Raivo
Juoni: Teinipoika ampuu pari opettajaansa kuoliaaksi ja ottaa luokkakaverinsa panttivangeiksi.
En ole koskaan tykännyt Raivosta. Se on tylsä ja epäuskottava. Tokihan kaikki luokkatoverit ovat psykopaattitappajan puolella. Ja kaikkien mielestä myös koko homman syy ja tarkoitus on nöyryyttää Tediä, joka ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa.
Pitkä marssi
Juoni: Tulevaisuudessa järjestetään sadan osallistujan kävelykilpailu, josta vain voittaja selviää hengissä.
Pitkä marssi on aina ollut yksi suosikeistani Kingin tuotannossa. Tällä lukukerralla päällimmäiseksi kysymykseksi nousi vain kaiken järjettömyys: Miksi kukaan haluaisi osallistua tähän kilpailuun? Ketään ei pakoteta toisin kuin esimerkiksi Nälkäpelissä. Olivathan he nuoria ja tyhmiä, mutta myöskö niin ahneita? Vai oliko tarkoitus pelastaa perhe köyhyyden suosta kuten Juokse tai kuolessa?
Hohto
Juoni: Mies perheineen muuttaa syrjäiseen hotelliin talveksi.
Kun miehellä oli niin mahtava ansiolista kuin hänellä, alkoholismia, oppilaan hakkausta ja aavejahtia, epäilemättä hänestä suorastaan kilpailtiin. Hohto ei tällä kertaa säväyttänyt kuten nuoruudessani, jolloin se oli yksi suosikeistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti