B.A. Paris: Suljettujen ovien takana

Täydellinen avioliitto. Täydellinen aviomies. No se vaimo ei sitten olekaan täydellinen, vaan vanki. Täydellisen idiotismin(sa) vanki.

B.A. Parisin Suljettujen ovien takana (mainoslinkki) on kovasti kehuttu trilleri, jossa ei mielestäni ole mitään jännää. Koko kirja on vain sitä että kerrotaan vaimon vankeuselämästä, ja kuinka siihen päädyttiin. Mitään jännää ei missään vaiheessa tapahdu.

Mikä siinä oikein on että niin harva (psykologisena) trillerinä/jännärinä markkinoitu kirja ei sitä oikeasti ole?

 

 

 

JUONIPALJASTUKSIA!! 

 

VARO!!

 

Suljettujen ovien takana ei sovellu eläinten ystävälle!

Tärkein syy siihen miksi tämä kirja täytyy polttaa roviolla on se miten siinä käy pienelle, avuttomalle koiralle. Ainoa lohdutus on se että lopussa kyseisen koiran murhaaja kokee itsekin täysin saman kohtalon. Jos et kestä koiran/eläimen kuolemaa/kidutusta/murhaa, älä lue tätä kirjaa!

 

Aviomies uhkailee päähenkilöä että jos et tottele niin laitan siskosi laitokseen. Öö tässä tilanteessahan se laitos olisi siskolle se parempi paikka, joten päähenkilön olisi pitänyt vain todeta että pliis tee niin! 

Sebastian Fitzek: Matkustaja 23

Matkustaja 23:n (mainoslinkki) mukaan risteilyaluksilta katoaa lukuisia ihmisiä joka vuosi. Onko tämä totta? Kirjan loppusanojen mukaan kyllä. Kirjassa kerrotaan myös että täydellisin tapa tehdä itsemurha on hypätä laivalta veteen. Ei sotkua, ei ruumista.

Kirjan päähenkilö on poliisi Matias Schwarz, jonka vaimo ja lapsi katosivat risteilyllä ollessaan monta vuotta sitten. Nyt Matias houkutellaan kyseiselle laivalle tutkimaan outoa tapausta, jossa laivalta kadonnut kuolleeksi luultu tyttö onkin löydetty elossa. Mitä maailman valtamerialuksilla oikein tapahtuu? 

Tykkään Sebastian Fitzekin kirjoitustyylistä. Hänen jännäreissään on oikeasti jänniä tapahtumia, toisin kuin monissa muissa.

Varoitus: Tämän kirjan aihe paljastuu lopulta niin hirveäksi että moni lukija ei sitä kestä. 

Sandra Brown: Kuoleman kaiku

Tähtitoimittaja Dawson on juuri palannut sota-alueelta traumatisoituneena, kun hänen FBI-agentti kummisetänsä pyytää häntä tutkimaan juttua joka tältä jäi aikanaan selvittämättä. Tokihan niin tehdessään Dawson kohtaa myös unelmiensa naisen.

Romanttisia jännäreitä kirjoittava Sandra Brown kuuluu suosikkikirjailijoihini. Jännärit joista ahmin jokaisen sanan ovat harvassa, mutta Brownin kirjojen kohdalla näin yleensä on.

Mutta nyt ei. Kuoleman kaiku (mainoslinkki) alkoi osaltani tahmeasti. Heti alussa oli vaikea pysyä kärryillä mitä ja kuka, aivan kuin tämä olisi kirjasarjan toinen osa ja ensimmäinen osa olisi lukematta. Ja oli myös kuvauksia jutuista jotka eivät kiinnostaneet minua tippaakaan, kuten jonkun naisen rantapäivä lastensa kanssa. Öö miten tää edistää juonta? Ei niin mitenkään. Yritetään vaan todistella että tää nainen on täydellinen äiti. Ja täydellinen nainen?

Mutta kyllähän Sandra Brown osaa kirjoittaa. Tapahtumia riittää. Eräs juonenkäänne yllätti minut täysin.