Täytyy heti aluksi mainita että en ole koskaan lukenut Astrid Lindgrenin kirjaa Veljeni, Leijonamieli (mainoslinkki) kokonaan. Tämä kamala kirja palasi tietoisuuteeni kun se mainittiin ohjelman Haluatko miljonääriksi kysymyksessä.
Varoitus: Tämä blogikirjoitus sisältää isoja juonipaljastuksia kyseisen kirjan juonesta!
Yritin lapsena, ala-asteikäisenä, lukea kirjan Veljeni, Leijonamieli. Se jäi minulta kesken käsittämättömän synkän ja ahdistavan juonensa vuoksi. Tämän purnauksen syy on juuri se etten voi käsittää miten Veljeni, Leijonamieli voi olla lastenkirja.
Veljeni, Leijonamieli kertoo kahdesta lapsesta jotka ovat veljeksiä. Toinen heistä on kuolemansairas, ja tulee kuolemaan pian. Mutta sitten tapahtuu tulipalo. Terve veli pelastaa kuolevan veljensä hengen, mutta kuolee itse! Pian myös kuolemansairas veli kuolee, ja seuraa veljeään jonnekin tuonpuoleiseen. Muistin tämän juonen kauheuden jopa oikein.
Mutta sitä en tiennyt miten kirja loppuu, ennen kuin kävin lukemassa sen juonikuvauksen: Lopussa molemmat veljet tekevät itsemurhan! Ja tämä on olevinaan lastenkirja.
Ehkä minun ongelmani on se että suhtaudun normi-ihmistä huonommin kuolemaan ja sen olemassaoloon. Ja olen tehnyt niin jo lapsesta asti. Siitä asti kun lapsena kesäyönä sängyssä valvoessani tajusin että mikään mahti maailmassa ei poista sitä tosiasiaa että jonakin päivänä minäkin makaan kirkossa arkussa, ja minut laitetaan maan sisään matojen syötäväksi.
En vain kestä kuolemaa ja kuolevaisuutta. Eli tässä on jopa yksi kirja jonka haluaisin kieltää lapsilta. Ainakin herkiltä ja herkästi ahdistuvilta lapsilta.
Olen elämäni aikana jättänyt hyvin harvan kirjan lukemisen kesken. Ja ajattelen jopa nyt aikuisena että Veljeni, Leijonamieli on kirja jota en vieläkään kestäisi lukea ollenkaan.
Ja sitten menin kirjakaupan sivuille katsomaan, ja tämän kirjan kohdalla luki suosituksena Ikä: 3-6 Vuosi ?! En vaan voi käsittää tätä hirveyttä mitä lapsille markkinoidaan. Kai sen tarkoituksena sitten on totuttaa lapsia kuoleman olemassaoloon, ja lohduttaa jollain hölynpölyllä. No joillekin ihmisille tällainen vain on liikaa, niin lapsille kuin aikuisillekin.
