Nora Roberts: Kaikki hänen vuokseen

En kaiketi ole koskaan aiemmin lukenut yhtäkään Nora Robertsin kirjaa. Vasta kun olin lainannut Kaikki hänen vuokseen sain tietää että tämä kirja on osa sarjaa, eikä tietenkään se ensimmäinen osa.

Sarja kertoo kuulemma veljeksistä, jotka aiheuttavat ongelmia kotikaupungissaan olemalla väkivaltaisia idiootteja. Mutta tietysti nämä kaikki veljekset ovat tosi komeita, ja siksi kaikki naiset rakastuvat heihin. 

Jostain syystä yhdestä veljeksistä, Devinistä, on tullut sheriffi. Jo teinistä asti hän on ollut rakastunut Cassieen. Joko viimein rakkaus löytää kohteensa?

Ei vain ollut minun mieleeni tämä kirja ja sen kerrontatyyli. Toki osa ongelmaa on varmasti se etten ole lukenut sarjan aikaisempia osia. Ja väkivaltaiset sankarit eivät iske. "Olen äkkipikainen väkivaltainen paska, mutta juuri sinua en koskaan satuttaisi." Joo ei.

Genre on kai sit romanttista hömppää, julkaisijakin taisi olla muistaakseni Harlequin. Teininä tykkäsin lukea Harlekiineja, mutta enää ne eivät oikein iske. Miksi sitten olin lisännyt tämän kirjan lukulistalleni? En muista, ja sama koskee lähes kaikkia listani kirjoja.

Aino Kivi: Joutonainen

Joutonainen (mainoslinkki) aloittaa suhteen varatun miehen kanssa. Seuraa sairas pakkomielle siihen niinsanottuun ensimmäiseen naiseen.

Tämä kirja tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. E-kirjassa jopa fontti ärsytti, se oli outo ja liian pieni. 

Harvoin tulee vastaan kirjaa jossa päähenkilö on yhtä vastenmielinen. Muiden nurkissa loisiva loinen joka ajattelee olevansa parempi kuin muut. Kyseinen päähenkilö on myös nainen joka vihaa naisia.

Varoitus: tällä kirjalla ei ole minkäänlaista loppua. Se vain loppuu, töks. Jos luulet saavasi tietää miten kaikki ns. ratkeaa, tulet pettymään. Päähenkilön kujanjuoksu jatkuu kai ikuisesti.

 

Pierre Lemaitre: Silmukka

12-vuotiaalle Antoinelle tapahtuu jotakin kamalaa hänen leikkiessään metsässä. Alkaa pitkä piina. Ja joo, kirjan virallinen kuvaus paljastaa ihan liikaa. Siksi jätän ne nykyään yleensä lukematta.

Pierre Lemaitren kirjan Silmukka (mainoslinkki) saa luettua nopeasti, parissa tunnissa. Tarinassa ei varsinaisesti tapahdu paljoa, mutta kuitenkin tarpeeksi.

 

Olen lukenut Pierre Lemaitrelta yhden kirjan (Verihäät) aikaisemmin, ja sen kanssa minulla oli käynnistysvaikeuksia, mutta lopulta tykkäsin siitä paljon.