S. K. Tremayne: Äänet

Äänissä (mainoslinkki) naispäähenkilö Jo asuu älyteknologialla varustetussa kodissa. Mutta entä jos kaikki se teknologia kääntyy asukasta vastaan? Vai onko Jo vain tulossa hulluksi, kuten edesmennyt isänsä?

Minun täytyy oikeasti lopettaa S. K. Tremaynen kirjojen lukeminen. Hänen "jännärinsä" ovat suurimmaksi osaksi tyhjää filleriä. Hänen kirjoistaan pystyy turvallisesti hyppäämään yli suurimman osan tekstistä ja pysyy silti hyvin kärryillä. Minua ei kiinnosta hahmojen arkiset puuhat. Tremaynen ohella arkisuus vaivaa esimerkiksi Clare Mackintoshin kirjoja. Tremaynen ongelmana on myös naishahmojen epäuskottavuus. Se kuuluisa miehinen katse? 

Siinä on se pieni ero. Niin monen jännityskirjailijan kirjat ovat tyhjää täynnä, mutta esimerkiksi Sandra Brownin jännäreistä ahmin jokaisen sanan. Brownissa olenkin löytänyt uusimman suosikkikirjailijani. Ja kenties suosikkigenreni? Jännärit romanttisella vivahteella ovat kuin minua varten tehtyjä.

Tess Gerritsen: Hahmot yössä

Ava on alkoholisoitunut ruokakirjailija joka pakenee menneisyyttään ja vuokraa kesäksi ison talon rannikolta. Mutta Brodie's Watchillakin on synkkä menneisyys. Ehkä peräti tappava?

Olen aina salaa pettynyt kun kirja - erityisesti jännäri - on kirjoitettu minä-muodossa. Jos en tietäisi en uskoisi että Tess Gerritsen on kirjoittanut kirjan Hahmot yössä (mainoslinkki). Tokihan hän kirjoitti uransa alussa paljon romanttisia jännäreitä. Ja olen muuten lukenut niistä ehkä vain kaksi. 

Mutta Hahmot yössä on genreltään kummituspornoa (termi varastettu Goodreadsista). Jos et tykkää yliluonnollisista jutuista ja Fifty shades of Greystä niin tuskinpa tämä kirja on sinua varten.

On aina yhtä järkyttävää kun tarinassa on mukana kissa, yleensä niille ei hyvin käy. Ja miksi omistajat tuntuvat aina suhtautuvan kissoihinsa niin negatiivisesti? Tuu tänne kisuli niin saat paremman kodin.

Stephen King: If it bleeds

If it bleeds (mainoslinkki) on ehkä ensimmäinen Stephen Kingin kirja josta skippasin suuren osan. Olin sivulla 16 ja niin tylsistynyt että päätin lukea juonipaljastuksia takakannesta, toiveissa että ehkä tämä tästä paremmaksi muuttuu. Ja mitäs takakannessa koreilikaan? Holly Gibney. 

Ja tähän sitten muutama sata kirosanaa... Siitä akastako ei pääse mitenkään eroon?

Ja vasta sivulla 78 minulle selvisi että If it bleeds ei olekaan romaani, vaan se sisältää neljä pienoisromaania.

Mr Harrigan's Phonessa hautaan vainajan mukana laitettu kännykkä tuntuu toteuttavan (tappavia) toiveita.

The Life of Chuckissa maailmanloppu on tulossa, mutta miksi?

If it bleedsin niminovella on suora jatko-osa The Outsiderille, pääosassa on siis se perkeleen Holly Gibney.

Ratissa kirjailija etsii inspiraatiota erämaamökistä mutta kohtaakin puhuvan rotan.

Nevil Shute: On the Beach

Maailmanloppu on varmuudella tulossa muutaman kuukauden päästä. Mitä teet? Jatkatko työntekoa? Toivotko pääseväsi työmatkalle, pois perheesi luota? Ryyppäätkö? Hoidatko puutarhaasi tulevia vuosia silmälläpitäen? Mutta se on ainakin varmaa että et panikoi. Kukaan ei panikoi...

Olin halunnut lukea Nevil Shuten kirjan On the Beach (mainoslinkki) 20 vuotta. Silloin joskus näin tuohon kirjaan perustuvan minisarjan, joka jäi mieleeni kummittelemaan. Ehkä siksi koska ehkä se oli ensimmäinen kokemani viihdepläjäys jossa maailma oikeasti loppuu. Nyt oli korkea aika hankkia kyseinen kirja kun uusimman romaanikyhäelmäni nimi on varastettu siitä, vaikkakin aihemaailma on tietysti ihan eri.

Kirja oli tylsä. Erityisesti ärsytti sanan presently jatkuva käyttö. Ja minulta kesti hyvin kauan tajuta että mies ei aina ollutkaan antamassa naiselle sormusta (give her a ring), vaan lupasi soittaa ihan puhelimella...

 

Katsoin sitten uusiksi sen minisarjankin. Loppua oli muutettu kirjasta, ja tietty paljon muutakin.

J.R. Ward: The Sinner

The Sinner (mainoslinkki) on Mustan tikarin veljeskunta-pääsarjan 18. osa

Kauan siinä kesti mutta viimein sain käsiini pari kirjaa joista tein hankintatoiveen kirjastoon ajat sitten. Jouduin miettimään vieläkö sinne kirjastoon uskaltaa mennä ja pitäisikö laittaa maski. No ei siellä kellään maskia ollut, eikä myöskään bussissa joka ajoi ohi. Itsehän en ole bussiin uskaltanut helmikuun jälkeen. Olen nähnyt tässä koronan aikana Kuopiossa tasan yhden maskinkäyttäjän. Se tosin johtuu siitä että olen pysytellyt lähinnä kotona. No siellä kirjastossa tietysti yksi tyyppi aivasti ja toinen yskiskeli. Oikeesti jos joutuu koko ajan yskimään niin onko kirjasto oikea paikka hengailla tappavan pandemian aikana? Kirjaston kirjat taitavat olla suunnilleen ainut asia mitä ei kotiinkuljetuksella saa. Byäh, maailmassa on virhe! Alkoholiakin saa... kun tilaa ulkomailta.

The Sinnerissä tämän kirjasarjan pääjuoni tulee päätökseen. Se ei tietenkään merkitse sarjan loppumista, ja luulen ettei mikään niin oleellisesti muutu. Joidenkin aikaisempien osien tapaan kirjassa keskitytään liian vähän pääpariin. Minulla löi niin tyhjää monen hahmon kohdalla että ketä nämä oikein ovat, mukaanlukien miespääosan Syn. Sodan loppumisen tapaa on kritisoitu, kuulemma Warden ei osaa kirjoittaa kliimakseja. Mutta minkäs sille voi kun deadline häämöttää ja on ottanut liikaa lautaselleen? Jotkut eivät ole tykänneet siitä että The Sinnerissä seikkailee Langenneet enkelit-sarjan puolelta tuttu demoni Devina.

*kansikuva sensuroitu*