Dale Carnegie: Miten pääsen turhista huolista

Taas yksi "löytö" kirjaston ilmaishyllystä. Dale Carnegien Miten pääsen turhista huolista (mainoslinkki) on ilmeisesti kirjoitettu jo 1940-luvulla, sillä sen suomenkielinen neljäs painos ilmestyi vuonna 1954.

Voi sanoa että käsitykset lääketieteestä olivat tuohon aikaan hiukan erilaisia kuin nykyään. Kirjan mukaan esimerkiksi reuma, sokeritauti, sydäntaudit, kaljuuntuminen ja akne johtuvat "huolestuneisuudesta". Nykyään kai käytettäisiin nimitystä stressi. Ja ahdistus.

Entisaikaan oltiin näköjään sitä mieltä että työnteko istuen on terveellisempää kuin työnteko seisten. Tai mikä parasta, kaikista terveellisintä työnteko on maaten ollessa.

Kirjassa on ohjeita myös "perheenemännille". Jokaisen vaimon täytyy käyttää päivittäin aikaa kaunistautumiseen. Ja jos nainen tietää olevansa kaunis, ei hän voi kärsiä huolestuneisuudesta. Eli kaunis pysyy terveenä, ruma ei.

Yksi kirjan luvuista ärsytti aluksi, siinä kerrotaan että vain uskonnottomat sairastuvat mielisairauksiin ja tekevät itsemurhia. Että ilman uskontoa elämällä ei ole mitään syytä tai tarkoitusta. Mutta kummallisesti sekin luku oli niin hyvin perusteltu että uskoin argumentit esimerkiksi siitä miksi rukoileminen on niin terveellistä.

Kaikesta valituksesta huolimatta kumma kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Carpe diem on kai aina aika hyvä elämänohje, sitä vaan on mahdotonta toteuttaa.

"Olin jaloillani eilen. Voin olla jaloillani tänäänkin. En anna itselleni tilaisuutta ajatella, mitä saattaa tapahtua huomenna."

Nelson DeMille & Thomas Block: Mayday

En ollut koskaan kuullutkaan tästä "katastrofikirjallisuuden klassikosta", kun löysin sen kirjaston ilmaishyllystä.

Nelson DeMillen ja Thomas Blockin Mayday kertoo armeijan ohjusiskusta, joka osuu vahingossa matkustajalentokoneeseen. Ihmeellisesti muutama ihminen selviää iskusta hengissä, mutta heidän täytyy yrittää laskeutua vahingoittuneella koneella.

Joitakin asioita minun oli vähän vaikea uskoa. Että kaksi isoa reikää lentokoneen kyljissä eivät vaikuta mitenkään sen lento-ominaisuuksiin. Ja että yhtäkkiä kaikki haluavat pudottaa vahingoittuneen lentokoneen alas taivaalta. Ja että pienemmällä lentokoneella lentänyt on isomman lentokoneen ohjaamossa täysin sormi suussa?

Mutta suurin ongelma oli se että liian pitkän hapenpuutteen jälkeen kaikista ihmisistä tulee samanlaisia väkivaltaisia zombeja? Jotka pystyvät toimimaan fyysisesti normaalisti, vaikka ovatkin henkisesti ulalla.

 

Se täytyy sanoa että tämä kirja ei ainakaan helpottanut lentopelkoani.