Työllä ja tuskalla sain tämän kirjan viimein luettua loppuun, monen viikon rupeaman jälkeen. Olen aika huono jättämään kirjoja kesken, mutta tämän kirjan kohdalla minun olisi pitänyt tehdä niin. Ja mikä pahinta, kirja on hitonmoinen järkäle, 540 sivua.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on kirja jonka jätin kesken puolivälissä. Jonkun Jane Austenin kirjan kahlasin pakolla läpi vaikka se oli aivan hirveän ikävystyttävää soopaa. Samoin Charles Dickensin Oliver Twist oli vaikea jaksaa lukea loppuun asti.
Illallinen vampyyrin kanssa on teinitytön alunperin nettiin kirjoittama tarina, joka jostain syystä sitten julkaistiin myös paperisena versiona. Jatkoakin on valitettavasti tulossa. Mutta minäpä en sitä virhettä tee että sen toisen osan lainaisin kirjastosta. Minua ei kiinnosta tippaakaan se mitä Violetille ja Kasparille jatkossa tapahtuu.
Alussa tämä kirja vaikutti vain nololta teiniversiolta Mustan tikarin veljeskunta-sarjasta. Ja teinifantasiaahan tämä onkin. Taas kerran kirjan miespääosassa nähdään sarjamurhaaja-hirviö, jota pitäisi jostain kumman syystä pitää romanttisena, tavoittelemisen arvoisena sankarina.
Onko se muka hyvä ja onnellinen loppu, että Violet on "sidottu" Kaspariin ja muuttuu hänen vuokseen vampyyriksi? Ei se ole.
