Donald McCraig: Rhett

Minä näen edessä olevan elämäni katkeamattomana päivien nauhana, jossa jokainen päivä on samanlainen, yhtä tyhjä kuin kaikki muutkin. 

Mitä liikkuu ihmisten päässä jotka päättävät että klassikoiden teurastaminen on aina yhtä hyvä idea? Eikö heitä pelota Margaret Mitchellin kummitus? En lukenut Tuulen viemän jatko-osaa Scarlettia loppuun 20 vuotta sitten, mutta jostain syystä tämän luin. Eikä olisi kannattanut?

Donald McCraigin kirja Rhett (alkuperäinen nimi Rhett Butler's people on kuvaavampi) kertoo Tuulen viemän tapahtumat Rhett Butlerin näkökulmasta. Tätä kirjaa on kritisoitu paljon, eikä syyttä. Hahmot ovat monesti "out of character". Eniten minua ja montaa muuta pöyristytti eräät Melanien kirjoittamat kirjeet, Melanie ei olisi koskaan kirjoittanut niin.

Stephen King: Mr Mercedes

Stephen Kingin Mr Mercedes on tylsääkin tylsempi kirja. Jos tämän olisi kirjoittanut joku nobody Kingin sijaan niin ei olisi ylittänyt julkaisukynnystä. En vaan tykännyt. Ei ollut mielestäni yhtään jännittävä.

Mc Mercedes kertoo joukkomurhasta, jossa joku ajaa autolla väkijoukkoon. Eläkkeelle jäänyt poliisi yrittää saada syyllisen kiinni saatuaan tältä kirjeen.

Ja valitettavasti kuulin jo etukäteen että tälle voisi ehkä joskus tulla jatkoa. Tämä pilasi omalta osaltaan lukunautintoa sillä silloinhan kirjan pitää päättyä niin että jatko on mahdollinen. Eli sen tiesi että lopussa ei tapahdu mitään... lopullista.