Sovijärvi, Arina, Halmetoja: Biohakkerin käsikirja

Biohakkerin käsikirja (mainoslinkki) on jättikokoinen, painava kirja. Painajaismainen kotiinraahattava ja luettava. Ei meikäläisen kunto yksinkertaisesti riitä tämän kirjan lukemiseen, käsivarteni ovat liian heikot. Oli pakko punnita tämä hirveys.

paino: 2,1 kg

Ja sitten kun kirja on jäsennelty niin että yhdellä sivulla on ehkä kaksi lausetta. Nämä asiat olisi saanut esitettyä paljon kompaktimminkin. Hirveää paperintuhlausta. Ei näin! Viimeistään ne lähteet olisi voinut jättää pois, ja julkaista pelkästään netissä.

Minähän olen muutenkin sitä mieltä että kovakantiset kirjat pitäisi kieltää lailla.

Entäs se Biohakkerin käsikirjan sisältö sitten?

Kaikki ruoka on myrkyllistä. Ei oikeastaan ole mitään ruokaa joka ei olisi epäterveellistä ja täynnä myrkkyjä. Kasvithan tunnetusti suojelevat itseään vaikka millä myrkyillä ja antiravinteilla.

Myös kraanavettä tämän kirjan kirjoittajat suosittelevat olemaan juomatta.

Outo oli suositus juoda teetä aterian yhteydessä, kun tee estää ainakin raudan imeytymisen.

Kirjan paras neuvo: Minimoi ihmiskontaktit. (saatoin jättää tuosta lauseesta muutaman sanan pois)

 

 

Itse en voisi ryhtyä biohakkeriksi, tai ainakaan itsensä mittaajaksi. Sellainen vain stressaisi minua. Ja en muutenkaan pidä kovin terveellisenä pitää elektronisia laitteita vaikkapa sängyssä.

 

Sebastian Fitzek: Potilas

Pääsin pitkästä aikaa kirjastoon, ja johan riemu repesi kun sain lainattua pitkään lukulistallani olleita kirjoja.

Saksalaisen Sebastian Fitzekin jännäri Potilas (mainoslinkki) kertoo miehestä nimeltä Till, joka valeidentiteetin turvin soluttautuu vankimielisairaalaan saadakseen selville mitä kuuluisa lapsensurmaaja teki hänen pojalleen.

Potilas on nopealukuinen ja juoni etenee ripeästi, tyhjäkäyntiä ei ole. Oltiin siinä rajoilla että hahmoja olisi ollut liikaa minulle pysyä kärryillä. 

Jännäreiden kategoriassa tämä menee siihen parempaan, ei-tylsien luokkaan. Kiinnostaisi lukea lisääkin tämän kirjoittajan kirjoja. 

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Kävikin niin että minun oli ihan pakko lisätä tähän kirjablogiin kokonaan uusi kategoria, "lukematta paskaa".

Mika Waltarin klassikkoteos Sinuhe egyptiläinen (mainoslinkki) on yksi harvoista kirjoista joka minulla on jäänyt kesken. Luin sitä nuorena hiukan yli puolivälin.

Samaten faraoiden ajan Egyptiin sijoittuva Wilbur Smithin Joen jumala (mainoslinkki) on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, ellei peräti se ykkönen. Joten luulisi että Sinuhekin jaksaisi kiinnostaa?

Mutta nyt oli tosiaan tarkoitus lukea tämä kirja kokonaan. En ehtinyt kovin pitkälle, aloitin elokuussa 2024.

Mutta sitten Hesari uutisoi kyseisen kirjailijan ikävistä puolista. Väkivaltaa ja sadismia. Rupesi koko ukko oksettamaan niin etten voikaan lukea yhtäkään hänen kirjaansa.

Pitää vain hyväksyä se että Sinuhe egyptiläinen jää minulta ikuisesti lukematta. Jätän Waltarin tuotannon lukemisen ihan muille ihmisille. Minuun iski siis moraalipaniikki.

 

Ruth Ware: Huonetoveri

Olen lukenut pari Ruth Waren psykologista jännäriä aiemminkin. Nyt sain Huonetoverin (mainoslinkki) joululahjaksi.

Saapuessaan opiskelemaan yliopistoon Hannah saa huonetoverikseen rikkaan ja räväkän Aprilin. Sitten April murhataan. Kuka on syyllinen?

Vielä kymmenen vuotta myöhemminkin asia vaivaa raskaana olevaa Hannahia. Mutta Aprilin kuolemahan oli vain hyvä asia Hannahin kannalta. Siten hän sai itselleen rakastamansa miehen, Aprilin poikaystävän Willin. 

Tarina kerrotaan kahdessa aikatasossa, ennen Aprilin murhaa, ja kymmenen vuotta myöhemmin.

Sopivasti vuorotellen langetetaan epäilyksen varjoa kaikkiin, ja syyllisen arvaaminen on vaikeaa. Tajusin sen vasta vähän ennen kaiken paljastamista.